Aamulla varasimme auton kuljettajan kanssa kahdeksaksi tunniksi, joka maksoi 650 000 rubia, joka on noin 43 euroa.
Ystävällinen, iloinen autonkuljettaja saapui paikalle sovittuna aikana. Kerroimme hänelle mitä päivän aikana haluaisimme nähdä, eli taidegallerioita, Ubudin kaupungin ja tulivuoren. Kuljettajalla oli paljon omia ehdotuksia, esimerkiksi Balilaista tanssia, apinapuiston, tai joitain useista paikallisista temppeleistä. Meitä ne ei kuitenkaan kiinnostanut, koska olemme matkoillamme nähneet lukemattomia temppeleitä ja apinoita ihan omiksi tarpeiksi.
Kävimme useassa eri taidekommuunissa, tarkoituksena oli jopa ostaa taulu kotiin viemisiksi, mutta aina mielenkiintoisen taulun hintaa kysyttäessä, oli hinta suorastaan jopa järjetön. Mieleemme tuli, että olisiko autonkuljettaja soitellut ennalta paikkoihin ja kertonut meidän olevan oikeasti kiinnostuneita ostamaan. Samalla hinnalla saa Suomessa samankokoisia ihan matrikkelitaiteilijoiden töitä. Mutta anyway, ihan hienoja töitä saimme nähdä joka tapauksessa.
Ubudin kaupunki itsessään oli pieni pettymys, olimme lukeneet ennalta mielenkiintoisia matkakertomuksia paikan viehättävyydestä, mutta itse henkilökohtaisesti en voi kyllä ihan yhtyä näihin kokemuksiin. Toki kiemurtelevat kylätiet hieman erilaisine rakennuksineen ja idylisine kylineen oli sateisen päivän kuluksi ihan mukavaa katseltavaa.
Matkan varrella kävimme muutamalla eri kahvifarmilla tutustumassa, jossa meille esiteltiin kahvinvalmistusmenetelmiä ihan alusta saakka. Unohtumattomin kahvilajike (jota myös uskaltauduimme maistamaan) oli ehkä minkin kokoisen eläimen jätöksistä kaivetut pavut, jotka paahdettiin kahviksi. Hiukan epäilyttävältähän se kuulostaa, mutta maku oli aivan loistava :)
Matka jatkui kohti Kintamanin tulivuorta, pieniä kiemurtelevia ja runsasliikenteisiä kyläteitä pitkin. Tulivuorelle oli pääsymaksu, joka oli ihan pieni summa, olisiko ollut pari euroa kahdelta hengeltä.
Sumuisen sään ja savun vuoksi näkyvyys oli kyllä todella huono, hetkellisesti vuori näkyi hiukan paremmin ja sitten taas sumu peitti näkyvyyden. Ilma ylhäällä oli melko kylmää, joten vaatetusta olisi saanut olla enemmän päällä. Seikkailunhaluiset mielemme olisivat kyllä mielellään tutkineet paikkaa hiukan tarkemminkin, mutta siihen ei ollut mahdollisuutta.
Vuoristossa olisi ollut ruokapaikkoja, joihin olisi voinut jäädä istumaan ja odottamaan sään paranemista, mutta me jatkoimme matkaa takaisin kohti Sanuria.
Aikaa oli vielä jäljellä, joten ehdotimme kuljettajalle, että voisimme piipahtaa jossain edullisessa paikassa vaateostoksilla. Kuljettaja iloissaan kertoi tietävänsä juuri sopivan paikan meille, josta löytyy vaatetta kuin vaatetta paikallisella hinnalla. Arvatkaa vaan miten innostuimme, siis juuri oikea paikka meille! :D Varmaan jotain merkkivaatteita ihan superhalpaan hintaan. No merkkivaatteita ja merkkivaatteita, ihan järkyttäviä kaapuja, mitä iloisimmissa väreissä. Päätimme että jotain oli löydettävä, koska emme kehdanneet ihan tyhjin käsin lähteä suuren ja näyttävän ilomme jälkeen. Löytyihän sieltä yksi ihan kiva mekko, jota voisin käyttää ainakin loppuloman ajan.
Ystävällinen, iloinen autonkuljettaja saapui paikalle sovittuna aikana. Kerroimme hänelle mitä päivän aikana haluaisimme nähdä, eli taidegallerioita, Ubudin kaupungin ja tulivuoren. Kuljettajalla oli paljon omia ehdotuksia, esimerkiksi Balilaista tanssia, apinapuiston, tai joitain useista paikallisista temppeleistä. Meitä ne ei kuitenkaan kiinnostanut, koska olemme matkoillamme nähneet lukemattomia temppeleitä ja apinoita ihan omiksi tarpeiksi.
Kävimme useassa eri taidekommuunissa, tarkoituksena oli jopa ostaa taulu kotiin viemisiksi, mutta aina mielenkiintoisen taulun hintaa kysyttäessä, oli hinta suorastaan jopa järjetön. Mieleemme tuli, että olisiko autonkuljettaja soitellut ennalta paikkoihin ja kertonut meidän olevan oikeasti kiinnostuneita ostamaan. Samalla hinnalla saa Suomessa samankokoisia ihan matrikkelitaiteilijoiden töitä. Mutta anyway, ihan hienoja töitä saimme nähdä joka tapauksessa.
Ubudin kaupunki itsessään oli pieni pettymys, olimme lukeneet ennalta mielenkiintoisia matkakertomuksia paikan viehättävyydestä, mutta itse henkilökohtaisesti en voi kyllä ihan yhtyä näihin kokemuksiin. Toki kiemurtelevat kylätiet hieman erilaisine rakennuksineen ja idylisine kylineen oli sateisen päivän kuluksi ihan mukavaa katseltavaa.
Matkan varrella kävimme muutamalla eri kahvifarmilla tutustumassa, jossa meille esiteltiin kahvinvalmistusmenetelmiä ihan alusta saakka. Unohtumattomin kahvilajike (jota myös uskaltauduimme maistamaan) oli ehkä minkin kokoisen eläimen jätöksistä kaivetut pavut, jotka paahdettiin kahviksi. Hiukan epäilyttävältähän se kuulostaa, mutta maku oli aivan loistava :)
Matka jatkui kohti Kintamanin tulivuorta, pieniä kiemurtelevia ja runsasliikenteisiä kyläteitä pitkin. Tulivuorelle oli pääsymaksu, joka oli ihan pieni summa, olisiko ollut pari euroa kahdelta hengeltä.
Vuoristossa olisi ollut ruokapaikkoja, joihin olisi voinut jäädä istumaan ja odottamaan sään paranemista, mutta me jatkoimme matkaa takaisin kohti Sanuria.
Aikaa oli vielä jäljellä, joten ehdotimme kuljettajalle, että voisimme piipahtaa jossain edullisessa paikassa vaateostoksilla. Kuljettaja iloissaan kertoi tietävänsä juuri sopivan paikan meille, josta löytyy vaatetta kuin vaatetta paikallisella hinnalla. Arvatkaa vaan miten innostuimme, siis juuri oikea paikka meille! :D Varmaan jotain merkkivaatteita ihan superhalpaan hintaan. No merkkivaatteita ja merkkivaatteita, ihan järkyttäviä kaapuja, mitä iloisimmissa väreissä. Päätimme että jotain oli löydettävä, koska emme kehdanneet ihan tyhjin käsin lähteä suuren ja näyttävän ilomme jälkeen. Löytyihän sieltä yksi ihan kiva mekko, jota voisin käyttää ainakin loppuloman ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti