Koh Samet, Thaimaa

Minibussimatka Pattaylta Rayongiin kesti parisen tuntia, aika suuri osa ajasta kului kuitenkin, kun auto kierteli kortteleja ja etsi väkeä kyytiin. Rayongista matka jatkui vanhalla veneellä, jonka sai isomman aallon sattuessa kohdalle, pelätä hörppäävän vettä. Saari näytti mereltä juuri niin kauniilta, kuin kaikissa mainoskuvissa, valkeaa hiekkaa, pieniä bungaloveja ja sinistä vettä.

Aloimme lähestyä rantaa, minä ihmettelin, missä satama tai edes jokin laiturin tapainen? No ei missään, vene jäi kauas rannasta ja hetken kuluttua pieni lautta tuli noutamaan. Pieniä haasteita hypätä keinuvasta veneestä kyytiin, mutta kun katsoin edelläni menevää vanhaa rouvaa, joka sutjakasti hyppäsi kyytiin, ryhdistäydyin ja hyppäsin. No oli mulla toki kulta ottamassa vastaan :) Vielä astetta vaikeampaa oli poistuminen saarelle, melko suurten aaltojen lyödessä rantaa ja keinuttaessa lauttaa, minä hoidin homman suurin piirtein nelin kontin, mutta luulisin, että en kyllä taatusti ollut ainoa :)

Saarelle saapumisesta piti maksaa 200 bathin saapumismaksu, joka oli kuuleman mukaan sitä varten kun turistit saastuttavat saarta. Olisihan se minun mielestäni ihan ymmärrettävää, mikäli se raha menisi sitten jollakin tapaa asian hoitamiseen, mutta saarella on niin paljon kaikenlaisia roskakasoja tms. "kaatopaikkakamaa", että ainakaan kerätyt varat eivät ole siihen likimainkaan riittäneet.

Jos unohtaa roskat, niin saari on kyllä parin päivän tallailun jälkeen kaunis, ihanaa valkeaa hiekkaa ja huojuvia vihreitä palmuja ja kiemuretelevia teitä. Rannalla on todella hienoja ruokapaikkoja, kaikenikäistä väkeä ja semmoista oikein rantameininkiä.
Hintataso täällä tuntuu kuitenkin olevan huomattavasti korkeampi kuin esimerkiksi Pattaylla. Monen tunnin kiertelyn jälkeen löysimme ihan siistin ja kivan huoneen 1000 bathilla, joka oli ihan kohtuullinen muuhun hintatasoon nähden. Myös syöminen oli kalliimpaa, vaikka valitsimme paikallista ruokaa.

Aamupäivällä ranta on todella siisti, mutta iltapäivällä mereltä kulkeutuu rannalle roinaa. Täytyy kuitenkin antaa täydet pisteet siitä, että rantaa siivottiin ahkerasti! Vähän liiankin ahkerasti meidän näkökulmasta. Auringon alkaessa jo laskeutua lähdimme vielä seikkailemaan, tietenkin jätettiin reppu ja pyyhkeet rannalle. Palatessamme oli meidänkin tavarat siivottu pois, voivoi sitä verenpaineen nousua! Mutta loppu hyvin, kaikki , tavarat löytyivät hyvästä tallesta.

Illan hämärtyessä on ihanaa mennä illalliselle rannalle, jonne kokoontuu kaikenikäiset turistit. Rannalle on levitelty mattoja, joiden päällä on tyynyjä, säkkituoleja ja pieniä pöytiä. Tunnelma on ihan taianomainen, siinä rantahietikolla istuessa ja ruokaillessa. Ihan meren tuntumassa nuoret pojat viihdyttävät matkalaisia mitä hienoimmilla tuliesityksillään, nuorimmat esiintyjistä on korkeintaan kymmenen vuotiaita.

 

Illan edetessä nuorisolle on rannalla, jos jonkinlaista discoa ja kimalletta...ollappa vielä kaksikymppinen :)

Saarella on niin vähän liikennettä, että täällä melkein kuka tahansa uskaltaa vuokrata skootterin ja lähteä kiertämään, siten ehtii nähdä huomattavasti enemmän kuin jalkaisin. Toki on muistettava, että liikenne täällä on vasemman puoleista. Eikä myöskään sitä sovi unohtaa, että mitkään vakuutukset eivät korvaa jos kolhit mopoa, vaan kaikki menee omasta pussista.

Ai niin, kyllä täältä löytyi se satamakin! Matkatoimisto vaan halusi viedä meidät omalle rannalleen, mihin me ei suinkaan jääty. Takaisin taidamme kuitenkin mennä "virallisia polkuja" :)
 

Välietappina Pattaya

Saavuimne tänne Pattaya cityyn pari päivää sitten, Horizon Pattaya condoon, joka sijaitsee Etelä -Pattayalla. Olemme olleet täällä aikaisemminkin, laitoimme väliltä Nancylle viestiä ja kysyimme olisko meille tilaa. Löytyihän meille yksi jäljellä oleva condo, joka maksaa 800 bathia/ vrk. Condo on todella siisti ja rauhallinen, henkilökunta mukavaa. Vieressä on valtava uima-allas, jossa uimisen lisäksi järjestetään sukelluskursseja.

 

 

Täältä on parin kilometrin kävelymatka Pattaya beachille, jonne olemme aamuisin lähteneet lenkkeilemään. Rannalla on leveät, juuri kunnostetut kävelykadut, joita pitkin on mahtavaa auringon ja mereltä kantautuvan tuulenvireen helliessä lenkkeillä.

Pattayan maine Suomalaisten keskuudessa ei ole kummoinen, kuitenkin täällä kuulee joka nurkalla puhuttavan Suomea. On paljon eläkeläisiä, nuoria ja lapsiperheitä. Eläkeläisten osuus Suomalaisista on varmaan suurin, sillä heistä monet asuvat täällä suurimman osan vuodesta. Tokikaan en tätä paikkaa ainakaan lapsiperheille ensimmäisenä lähtisi suosittelemaan, Thaimaassa on niin paljon ihanempiakin paikkoja viettää lomaa. Toisaalta jos täällä on Walkking street, niin onhan Phuketissakin Bangla road. Jokaiselle löytyy jotain, kunhan vaan osaa valita majapaikkansa oikein.

Miksi me sitten tänne tulimme, tapaamaan vanhoja tuttuja, jotka vuosi toisen jälkeen palaavat tänne. Lisäksi Pattayalla on ehkä Bangkokin jälkeen Thaimaan parhaat ja edullisimmat ostosmahdollisuudet, täältä löytyy oikeastaan mitä ikinä tarvitset tai muuten vaan haluat. Tällä hetkellä toki hinnat on aikaisempia vuosia korkeammat, sillä euron kurssi on niin matala, se todellakin vaikuttaa hintoihin.

Eilen olimme ompelijalla valitsemassa kankaita ja malleja vaatteisiin, joita aiomme teettää. Esimerkkinä ompelimon hinnoista voisi sanoa miesten puvun 5000 Bathia, johon kuului paita, kraka ja kalvosinnapit. Puku valmistettiin todella hyvälaatuisesta kankaasta, työn jälki oli todella siistiä omilla mitoilla tehtynä tietenkin istui täydellisesti. Toki täällä on monenlaista tekijää, eli kaikkien työnjälki ei suinkaa ole yhtä laadukasta.

Tekemistäkin täällä riittää, on tiikeripuistoa, norsuratsastusta kaikenlaista vesiurheilua yms. Täältä on lisäksi helppo lähteä ihan mihin suuntaan Aasiaa tai vaikka vaan Thaimaata kiertämään. Busseihin ja minibusseihin voi kadulta ostaa halvalla lippuja, matkatoimistot järjestää melkein ihan millaisia paketteja vaan osaat olla kysymässä. Taksit pidemmille matkoille ja mopotaksit lyhyemmille matkoillekkaan ei paljon kukkaroa kevennä, lisäksi on lavataksit, joihin voi hypätä kyytiin ihan mistä vaan, kunhan vain tietää mihin suuntaan haluaa mennä. Yhden suunnan hinta lavataksilla on 10 bathia, eli parikymmentä senttiä.

Tämä päivä on mennyt aamulla rannalla lenkkeillessä, jonka jälkeen kävimme paikallisessa ruokapaikassa syömässä riisiä ja kana/pähkinä/kasvis "kastiketta", ruokajuomaksi isot lasilliset vastapuristettua appelsiinimehua. Yhden annoksen hinnaksi tuli 100 bathia ja vatsa tuli ihanan sopivasti täyteen. Loppupäivän löhöilimme altaalla varjojen alla romaaneja lukien.

Pian alkaa taas pakkaus, huomenna lähdemme Koh Sametille. Toki me otetaan vain reput mukaan, loput tavarat jätetään tänne Nancyn hoiteisiin, koska palaamme takaisin viikonlopuksi sovittelemaan ompelijan luomuksia.

 

Matka jatkuu Balilta Bangkokiin

Lähtöpäivän aamuna herätys oli varattuna seitsemäksi, makuuhuoneen oveen koputettiin, niinkuin jokaisena aikaisempanakin aamuna siellä ollessamme, breakfast is ready sir!
Tosin minä en kyllä ollut juuri edes nukkunut, olin vaan odotellut nukkumattia ja miettinyt kulunutta pariviikkoista.

Olimme aikaisemmin rannalla ollessamme tutustuneet Indonesialaiseen pariskuntaan, rouva oli lupautunut heittämään meidät lentokentälle. Autossa hänellä oli pieni paketti Esalle, joka kyllä sai melkein liikuttumaan. Aikaisempina päivinä Esa oli kovasti kehunut hänen miehensä shortseja ja kysellyt mistä sellaisia voisi saada, vaimo oli käynyt reissullaan Ubudiin etsimässä niitä, mutta kertoi ettei ollut löytynyt. Nyt kuitenkin hän autossa ojensi paketin ja sanoi, You Are now like my husband brother, paketti sisälsi kahdet juuri samanlaiset shortsit :)

Lentokentällä suoritimme normaalit rutiinit, jotka sujuivat pikavauhtia. Indonesiassa on käytössä maastapoistumismaksu, joka on 200 000 rubia, maksu muuten oli ihan hiljattain noussut. Ennen matkalle lähtöä olimme lukeneet sen olevan 150 000, onneksi tarkistettiin vielä asia, että osasimme varata riittävästi rahaa. Todennäköisesti siihen olisi myös luottokortti käynyt ja ainahan kentällä on pankkiautomaatitkin käytössä.

AirAasian kone lähti juuri ajallaan matkaan, vielä viimeiset vilkaisut nousevan koneen ikunasta, paratiisisaari näytti edelleen yhtä lumoavalta ja kauniilta, kuin tullessamme. Kone oli siisti, tilava ja henkilökunta erittäin ystävällistä. Reilun neljän tunnin matka taittui nopeasti ristikoita täytellessä, korvatulpat korvissa takana miltei koko matkan itkevän vauvan vuoksi. Edessä istui nuoripari, joka oli niin "ällörakastunut", että oikeastaan olisi pitänyt olla silmälaputkin silmillä :)



Rutiinit lentokentällä sujuivat taas vaivattomasti ja nopeasti, pian olimme jo löytäneet vapaan taksinkin, jolla lähdimme jatkamaan matkaa. Alkumatkaa hidasti Kuningasperhe, joka osui kanssamme samoille huudeille. Tiet olivat hetkellisesti kokonaan suljettuina, kun teimme tilaa Kuninkaallisille. Alun kankeuksien jälkeen matkanteko jatkui verkkaisesti kohti määränpäätämme. Minulla ilmeisesti alkoi matkaväsy jo painaa, sillä nauroin kaikelle mitä kuski sanoi. Ilmeisesti nauru oli tarttuvaa, koska pian myös kuski nauroi kaikille minun jutuilleni, vaikka tuskin välillä edes tiesimme mistä toinen puhuu. Mutta matkanteon pääasiahan on, että kaikilla on hauskaa! :)

Balin auringon alla

Nyt kun muutama viikko Balilla alkaa olla takanapäin ajattelin raapustaa jotain yleistä Sanurista, tekemisistämme ja olemisistamme ja ihan käytännön jutuista, jos niistä vaikka joskus olisi jollekin toiselle hyötyä.

Aivan tähän alkuun haluan mainita ehdottomasti mielestäni kaikkein parhaimman asian, joka koskee ainakin juuri Sanuria, jossa on paljon paikallista asutusta.
Täällä asuu ehdottomasti, ainakin minun tähän asti näkemäni maailman ihanimmat ihmiset! Kun Thaimaata usein mainostetaan tuhansien hymyjen maaksi, ei sitä voi edes verrata tähän tuhansien oikeasti ja aidosti hymyjen maahan. Ihmiset täällä jollakin tavalla välittää toisista ihmisistä niin aidosti, tällainen vähäpätöinen länkkäri otetaan huomioon ihan pienissä arkisissa asioissa ja tuon kaiken tuntee kaikista hymyistä, pienistä eleistä ja pienistä sanoista. Luulen että jokainen tänne tuleva tuntee itsensä arvokkaaksi ja välitetyksi. Meno on muutenkin niin sanoinkuvaamattoman rentoa ja välitöntä, ihmiset huutelee kaduilla ja rannoilla, kyselee kuulumisia. Eikä he todellakaan kaikki ole jotain vailla tai halua myydä...Ei he todellakin haluavat meidän tuntevan kuuluvamme tähän yhteisöön ja antavat ymmärtää että olemme tänne tervetulleita.

Toki ettei totuus unohtuisi täytyy muistaa, että on meitä yritetty myös huijata. Eli rahaa kannattaa mennä vaihtamaan ainoastaan virallisiin rahanvaihtopisteisiin, vaikka pikkuliikkeet mainostavatkin vaihtavansa rahaa vähän paremmalla kurssilla. Joka kerta, kun olemme käyneet epävirallisessa paikassa, on meitä yritetty huijata. Nollia on niin paljon täkäläisissä rahoissa, että ainakaan alkuajasta niissä ei millään pysy perässä, etkä edes välttämättä huomaa ennen kuin pitkän ajan päästä, kun olet kaikilla sormilla ja varpailla moneen kertaan laskenut, että saitkin paljon vähemmän kuin mitä annoit.

Muuten kaupanteossa pätee vanha sanonta, mitä valkoisempi iho, sitä korkeammat hinnat. Valkoisella iholla voi ihan surutta lähteä tinkimään puolet pienemmällä, kuin mitä on ensimmäinen pyyntihnta. Saatat jopa saada sillä haluamasi, mikäli sinun suonissasi virtaa kunnon tinkijän veri :)

No mitä kokemusta rikkaampana en missään tapauksessa ilman haluisi täältä pois lähteä on paikallinen öljyhieronta! Se on jotain niin taivaallisen uskomatonta, en millään voinut käsittää miten ne pienet ja pehmoiset kädet löysivät juuri oikeat kipukohdat ja sillä samalla hetkellä kun olisi tehnyt mieli kiljua, ne pienet kätöset jatkoivatkin hellästi hieromista. Ensimmäisen kerran tunti oli ihan liian lyhyt aika, joten seuraavalla kerralla pyysimme puolentoista tunnin hierontaa, joka tuli maksamaan 6€ hengeltä. Siitä tulikin mieleen, että tänään on vielä pakko ehtiä käymään hieronnassa! :D

Miten muuten täällä voi aikaansa kuluttaa? No me vuokrasimme pyörät, päivävuokran hinta oli 3€, joten ei sekään paha. Pyöräilimme rannan päästä päähän, joka on muuten useita kilometreja. Kurvailimme pienillä kyläteillä ja tustuimme pieniin putiikkeihin, pysähdyimme välillä syömään ja jatkoimme taas jatkaa. Päivä myös pyöräillessä kului kuin siivillä, niinkuin täällä kyllä kuluu kaikki muutkin päivät, teit jotain tai olit vaan. Ehkä nuo viimeiset sanat kuvaa muutenkin hyvin Balilaista menoa! Aika kuluu kuin siivillä teet jotain tai olet vaan, kaikenkukkuraksi nautit joka hetkestä! <3

Rannalla voi harrastaa "vesileikkejä" jos jonkinnäköisellä härpäkkeellä, veneretkiä, snorklausta, sukeltamista yms. Meidän tarkoituksena oli lähteä tutustumaan Gilin saariin, mutta johtuen näistä ilmoista päätimme jättää väliin, ei olisi mukavaa olla merellä satojen salamoiden loisteessa :)

Ruoka on kohtuullisen halpaa, kaksi henkilöä syö pääruoan ja jälkkärin sisältävän illallisen helposti 200 000 rubialla.
Eräänä iltana poikkesimme syömään täällä turistien suuressa suosiossa olevaan Little Birdiin, mutta koska me emme mitään erityisiä kulinaristejä ole, mielestämme ruoka ei mitenkään poikennut muusta syömästämne ruuasta. Meidän suosikiksi ovat nousseet illalliset pienissä merenranta ravintoloissa, joissa ulkona kuunvalossa ja vienon musiikin soidessa tunnelma on jotain niin sanoinkuvaamatonta ja ainutkertaista, etten edes löydä sopivaa adjektiivia sitä kuvaamaan. Pitäisiköhän tähän kohtaan lisätä paitani teksti, I <3 BALI

Tällä hetkellä istun rannalla varjon alla auringon paistaessa siniseltä taivaalta, ihanan pehmeän ja lämpimän tuulen hivellessä ihoa. Mieli on todella haikea, huomenna jatkuu matka kohti Bangkokkia ja taas uusia seikkailuja. Kaksi viikkoa täällä Paratiisisaarella on kulunut ihan liian nopeasti! Ehkä me jonain päivänä vielä palaamme ja sillä reissulla yhdistämme matkaamme Australian, jonne täältä ei ole kuin muutaman tunnin lentomatka.

Kuta Beach, Bali

Lähdimme taksilla tutustumaan Kutaan alkuviikosta, matka Sanurilta Kutalle ei ole kilometreissä pitkä, mutta aikaa siihen kului reilu puoli tuntia ruuhkien vuoksi.Taksimatkan hinta oli tinkimisen jälkeen 100 000 rupia, eli n. 7,5 euroa. Taksilla ajelu on täällä todella halpaa!

 

Pyysimme taksikuskia ajamaan Hard Rock cafeen eteen, ensinnäkin siitä syystä, että bongailemme aina reissuillamme kyseisiä kuppiloita. Toiseksi sen vuoksi, että olin jostain blogista lukenut, että juurikin sillä samalla kohtaa on Kutan parhaat beachit. Kuvat tuli kuvattua ja sen jälkeen käveltiin rannalle, joka oli yllättäen suhteellisen autio. Rantaviivaa oli pitkästi, mutta mikä oli yllättävää, siellä ei näkynyt rantatuoleja ollenkaan, ainoastaan ihan normi istuttavia tuoleja, no ehkä nykyajan nuoriso chillaa auringossa hiukan eri tavalla, kuin mihin me ollaan totuttu, mutta mene ja tiedä. Muutamia nuoria oli lainelautojensa kanssa rantavedessä ja kaupustelijoita kauppaamassa mitä erinomaisempia ja halvempia tavaroita ihan normaaliin tapaan.

 

Lähdimme kiertelemään kaupunkia ja tekemään mahdollisia halpoja löytöjä jälleen. Ihmisvilinää oli todella paljon, olin lukenut aiemmin Kutan olevan Aussien kanariansaaret ja juuri tähän väittäiseen voisin näin lyhyen tuttavuuden jälkeen yhtyä. Pääasiassa väki oli nuorta, mutta ainahan isoon väkijoukkoon mukaan mahtuu kaiken ikäistä kulkijaa.

Ostoskojuja oli todella paljon, mutta yhden lajiaan nähtyään, oli jo nähnyt kaiken. Toki löysin itselleni yhden käsin virkatun mekon, jonka hinta oli niin halpa että mietin, millainen tuntipalkkani olisi ollut, jos olisin sitä itse ruvennut virkkaamaan. Eli en ajatellut ainakaan tällä matkalla alkaa opettelemaan tuota virkkaamisen jaloa taitoa! :)

Kutan turistimäärään ei ilmeisesti ole juurikaan vaikuttanut sadekausi, koska väkeä oli niinkuin pipoa. Vaikka toisaalta, jos se on vaikuttanut, niin kuinka paljon väkeä sinne oikein sitten mahtuukaan.

Kävimme myös tutustumassa ja kuvaamassa vuoden 2002 terroristi-iskun muistomerkkiä. Tuolloin isku tehtiin discoon, jonka seurauksena yli 200 henkilöä menehtyi, menehtyneiden mukana oli myös useita pohjoismaalaisia.

Aikamme kaupunkia kierrettyä kävimme syömässä ja ajoimme helpottuneita takaisin rauhalliseen Sanuriin. Mutta vaikka tästä tekstistäni saa varmasti sellaisen kuvan, etten ihan lämpimästi voi suositella Kutaa, niin olen melko varma, että nuorison mielestä se on ihan ykkösmesta! :)

Dampati Villas, Sanur

Kuten jo alkuteksteissä mainitsin, emme yleensä matkoillamme tee etukäteen majoitusvarauksia kovin pitkäksi aikaa. Lähdimmme siis täälläkin rantakävelyn ohessa kiertelemään ja kyselemään hotellien hintoja. Siispä eräänä iltana kävelimme Dampati Villan respaan, villat sijaitsevat ihan rannan tuntumassa. Hinta poikkesi täysin meidän suunnitelmistamme, mutta uteliaisuus vei voiton ja halusimme tutustustua tarkemmin paikkaan. Nähtyämme kuuden hengen villan, olimme täysin myytyjä! Respan poika varmasti näki innostuksemme ja teki todella houkuttelevan tarjouksen. Saisimme koko villan käyttöön 63€/ yö. Tarjoukseen sisältyi kuitenkin ehto, jos joku muu tarvitsisi huoneen, olisi yläkerran kaksi makuuhuonetta sitten annettava pois.

Yön yli nukuttuamme päätimme tarttua tarjoukseen, eihän siitä oikeastaan voinut kieltäytyäkkään, sillä näin upeissa olosuhteissa emme ole milloinkaan aikaisemmilla reissuilla majailleet. Toki mielessä kävi, että varmaan tänne joku Korealaisporukka pian majoittuu, joka peräkanaa kulkee ja jokaisen nokka osoittaa tutkivasti eri suuntaan. Toki me kävimme vielä muutamassa matkabudjettiimme paremmin sopivassa paikassa tutustumassa, mutta voin kertoa että niissä ei enää löytynyt mitään mikä olisi saanut meidät innostumaan.

Nyt olemme siis majailleet melkein viikon 150 neliön villassa, jossa meillä on oma uima-allas, ruokasali, avara veranta, muutama kylpyhuone ammeella yms. kivaa, mitä nyt tällaiset keski-ikäiset "reppureissaajat" tarvitsee! :) Mutta mikä kaikkein parasta, toistaiseksi ainakin olemme saaneet nauttia koko komeudesta aivan kaksistaan! Ja kyllähän me ollaan nautittukin!

Indonesiassan on tällä hetkellä vielä meneillään sadekausi, joten välillä on melkoisia rankkasadekuuroja, jotka saattavat kestää pienestä hetkestä jopa koko päivään. Muutaman kerran on ollut sellaisia ukkosmyräköitä, etten ole eläissäni kuullut niin kovaa jylinää. Mutta aina sateen jälkeen tulee aurinko, pian isotkin lätäköt on pois pyyhitty. Mutta vaikka aurinko kuivaa maan, niin ei saa unohtaa moskiittoja, joita sadekaudella on runsaasti levittämässä tautejaan. Meillä onkin käytössä jos jonkinmoista suitsuketta ja sprayta, lisäksi Esa on löytänyt itsestään aivan uuden puolen "suitsukevahtina". Siinähän sitä sitä onkin iltaisin duunia, aina kun yksi sammuu, niin uutta jo sytytellään :)

jatkuu...

Ubud, Kintamanin tulivuori

Aamulla varasimme auton kuljettajan kanssa kahdeksaksi tunniksi, joka maksoi 650 000 rubia, joka on noin 43 euroa.

Ystävällinen, iloinen autonkuljettaja saapui paikalle sovittuna aikana. Kerroimme hänelle mitä päivän aikana haluaisimme nähdä, eli taidegallerioita, Ubudin kaupungin ja tulivuoren. Kuljettajalla oli paljon omia ehdotuksia, esimerkiksi Balilaista tanssia, apinapuiston, tai joitain useista paikallisista temppeleistä. Meitä ne ei kuitenkaan kiinnostanut, koska olemme matkoillamme nähneet lukemattomia temppeleitä ja apinoita ihan omiksi tarpeiksi.

Kävimme useassa eri taidekommuunissa, tarkoituksena oli jopa ostaa taulu kotiin viemisiksi, mutta aina mielenkiintoisen taulun hintaa kysyttäessä, oli hinta suorastaan jopa järjetön. Mieleemme tuli, että olisiko autonkuljettaja soitellut ennalta paikkoihin ja kertonut meidän olevan oikeasti kiinnostuneita ostamaan. Samalla hinnalla saa Suomessa samankokoisia ihan matrikkelitaiteilijoiden töitä. Mutta anyway, ihan hienoja töitä saimme nähdä joka tapauksessa.

Ubudin kaupunki itsessään oli pieni pettymys, olimme lukeneet ennalta mielenkiintoisia matkakertomuksia paikan viehättävyydestä, mutta itse henkilökohtaisesti en voi kyllä ihan yhtyä näihin kokemuksiin. Toki kiemurtelevat kylätiet hieman erilaisine rakennuksineen ja idylisine kylineen oli sateisen päivän kuluksi ihan mukavaa katseltavaa.

Matkan varrella kävimme muutamalla eri kahvifarmilla tutustumassa, jossa meille esiteltiin kahvinvalmistusmenetelmiä ihan alusta saakka. Unohtumattomin kahvilajike (jota myös uskaltauduimme maistamaan) oli ehkä minkin kokoisen eläimen jätöksistä kaivetut pavut, jotka paahdettiin kahviksi. Hiukan epäilyttävältähän se kuulostaa, mutta maku oli aivan loistava :)

Matka jatkui kohti Kintamanin tulivuorta, pieniä kiemurtelevia ja runsasliikenteisiä kyläteitä pitkin. Tulivuorelle oli pääsymaksu, joka oli ihan pieni summa, olisiko ollut pari euroa kahdelta hengeltä.

Sumuisen sään ja savun vuoksi näkyvyys oli kyllä todella huono, hetkellisesti vuori näkyi hiukan paremmin ja sitten taas sumu peitti näkyvyyden. Ilma ylhäällä oli melko kylmää, joten vaatetusta olisi saanut olla enemmän päällä. Seikkailunhaluiset mielemme olisivat kyllä mielellään tutkineet paikkaa hiukan tarkemminkin, mutta siihen ei ollut mahdollisuutta.

Vuoristossa olisi ollut ruokapaikkoja, joihin olisi voinut jäädä istumaan ja odottamaan sään paranemista, mutta me jatkoimme matkaa takaisin kohti Sanuria.

Aikaa oli vielä jäljellä, joten ehdotimme kuljettajalle, että voisimme piipahtaa jossain edullisessa paikassa vaateostoksilla. Kuljettaja iloissaan kertoi tietävänsä juuri sopivan paikan meille, josta löytyy vaatetta kuin vaatetta paikallisella hinnalla. Arvatkaa vaan miten innostuimme, siis juuri oikea paikka meille! :D Varmaan jotain merkkivaatteita ihan superhalpaan hintaan. No merkkivaatteita ja merkkivaatteita, ihan järkyttäviä kaapuja, mitä iloisimmissa väreissä. Päätimme että jotain oli löydettävä, koska emme kehdanneet ihan tyhjin käsin lähteä suuren ja näyttävän ilomme jälkeen. Löytyihän sieltä yksi ihan kiva mekko, jota voisin käyttää ainakin loppuloman ajan.

Sanur, Bali

AirAasian laskeutuessa Denpasarin lentokentälle, näky koneen ikkunasta oli kyllä jotain niin kaunista, että kaikki haaveet muuttui juuri sillä hetkellä todeksi. Aurinko paistoi ihanasti, meri, pitkät valkeat rannat ja se uskomaton vehreys kaiken sen kauneuden keskellä.

Poistuttuamme koneesta kaikki velvollisuudet tuli täytettyä todella nopeasti, koska kenttä vaikutti aamupäivällä melkeinpä autiolta. Jopa viisumin hommaaminen sujui ihan muutamassa minuutissa, jota siis emme olleet etukäteen hankkineet. Viisumi Indonesiaan maksoi 35 taalaa, jonka maksamiseen olisivat käyneet myös eurot.

Kohta olimmekin sitten jo täydellisen hässäkän keskellä, juuri sellaisessa painajaisomaisessa kaaoksessa. Joka puolella huudeltiin taksia ja laukkua revittiin kannettavaksi. Minun suurin työ oli pysytellä Esan perässä, ettemme eksyisi tässä vaiheessa toisistamme, kun puhelimissakaan ei ollut minkäänlaista korttia.

Rahaa vaihdoimme vain vähän lentokentän rahanvaihto pisteessä, sillä tunnetusti kentällä kurssi on huonompi. Taksin otimme helppouden vuoksi suoraan kentän infopisteestä, puolen tunnin matka hotelille maksoi 150 000 rupiaa (n. 10€).

Saavuimme bookingin kautta varaamaamme hotelli Sanur Agungiin, ensivaikutelma oli kotoisa ja levollinen. Uima-allas ihan mukava puhtaannäköinen, juuri sellainen, kuin mitä maksamaamme hintaan voi odottaa. Huoneet tosin olivat pienet, mutta toisaalta emme tulleet tänne huoneeseen istumaan. Nyt meille riittää että sänky on mukava ja kylpyhuone siisti ja mikä ihan luksusta suihkusta tulee lämmintä vettä :) Hotellista maksamamme hinta oli noin 25€/ yö, joten hinta / laatusuhde on ihan kohdillaan.

 Pian huomasimme hotellimme sijaitsevan melko kaupungin laitamilla ja liikkuminen ainakin jalkaisin oli todella hankalaa, johtuen ihan hirvittävän kovasta liikenteestä. Tien vierustoilla oli toki jalankulkijoille omat kaistat, mutta niillä saattoi ihan yllättäen olla jopa metrin pudotus suoraan kaivoon, joka kulki alapuolella. Varsinkin iltaisin pimeässä ne olivat ihan hengenvaaralliset, joten turvallisin tapa jalkaisin liikkua oli kuitenkin ehkä kävellä autokaistalla.

 

Khaosan road, Bangkok

Saavuimme Victory monumentille minibussilla, josta ajoimme taksilla suoraan Khaosan roadille. Matka ei ole kovin pitkä, mutta ruuhkat ovat sitä luokkaa, että matkan teko on todella hidasta. Kaikki taksit eivät aja kyseiselle alueelle, johon syy ei tälläkään reissulla selvinnyt. Taksikuskit puhuvat meidän kokemuksen mukaan todella heikosti englantia Bangkokissa. Tuon lyhyen taksimatkan hinnaksi sovimme ennen lähtöä 100 bathia, joka ei tietenkään Suomalaisen näkökulmasta ole juurikaan mitään.

Khaosan roadille halusimme tälläkin reissulla piipahtaa ainostaan sen takia, että siellä mukava kokoontua näkemään länkkäreitä ympäri maailman. Tunnelma korttelissa on jotain sellaista mitä ei missään muualla voi kokea, kaikki on kaukana kotoa. Väkeä on vauvasta vaariin ja paljon siltä väliltä, voit todellakin nähdä jos jonkinnäköistä pallontallaajaa.

Kaduilta löytyy ostettavaksi ihan kaikkea mitä maa päällään kantaa, eli kotiin jääneet tavarat voi täydentää viimeistään tässä vaiheessa.
Kiertelimme ympäri korttelia ja nautimme täysin siemauksin tunnelmasta.
Kadulla istahdimme 100 bathin selkä/niska hierontaan. Minun hierontani kului siihen, että mietin miten salskealla nuorella miehellä saattoi olla niin känsäiset ja rohtuneet kädet. Hämmästykseni oli melkoinen, kun nousin tuolista ja vieressäni oli pieni, todella vanha thaimaalaisnainen. Sitä vaan en käsitä vieläkään, missä vaiheessa hieroja vaihtui :)

Aika kului kuin siivillä, fiilistelyä ja ihmettelyä olisi riittänyt moneksi päiväksi, mutta meidän oli aika mennä nukkumaan. Aamulla oli edessä aikainen herätys kohti Dom muangin lentokenttää ja siltä lento AirAasialla Denpasarin lentokenttää Indonesiassa.

Cha-Am

Finnairin kone lennätti meidät turvallisesti Suvarnabumin lentokentälle, kenttä on jo tuttu monesta aikaisemmasta matkasta, joten passintarkastukset yms. sujuvat joutuisasti rutiinilla.

Kentällä mietimme nopeinta ja helpointa tapaa siirtyä Cha-Amiin. Taksi löytyi helposti ulkopuolelta, pienen tinkaamisen jälkeen saimme sovittua molempia tyydyttävän hinnan, joka oli 2000 bathia. Mielestämme se oli ihan hyvä hinta reilun kolmen tunnin ajomatkasta. Toki halvemmallakin olisi päässyt minibussilla monen mutkan kautta, mutta vuorokauden matkanteon jälkeen helppous veti voiton.

Pitkän matkan jo uuvuttamana viimeiset hetket taksissa olivat kyllä todella puuduttavia. Puudutus kuitenkin väistyi, kun taksikuski ajoi Cha-Amin ohi ja alkoi soitella ja kysellä majapaikkamme sijaintia. Pieni aavistus oli jo molemmilla, että majapaikkamme saattaa oli "hiukan" sivussa. Arvailumme osoittautui oikeaksi, matka jatkui koko ajan kauemmas kaupungin ulkopuolelle ja talot harvenivat.
Viimein ajoimme erään talon pihaan, jossa ystävällinen Thaimaalaistyttö oli meitä vastassa.
Ilmeemme taatusti paljasti kaiken sen karuuden, jota mitä mielessämme liikkui, josta seurauksena tunnelma oli kaikkien osapuolten osalta sanoisinko hiukan kiusaantunut.
Päätimme kuitenkin ehkä kohteliaisuudesta jäädä ainakin yhdeksi yöksi majapaikkaan, tässä vaiheessa nyt oli jo ihan sama missä nukkui.

Paikan nimi oli Baanrainaaming, jossa mukana paikan pyörittämisessä oli Hollantilainen "Gustav". Uusi majapaikkamme osoittautuikin erittäin siistiksi, viihtyisäksi ja oikein rauhan tyyssijaksi. Henkilökunta oli erittäin avuliasta ja kohteliasta, ruoka aivan erinomaista. "Gustav"oli alinomaan kyselemässä toiveitamme ja ehdotti kohteita missä voisi meitä kuljettaa ja kaikki tämä kuului
samaan hintaan.




Tutustuimme Cha-Amin kaupunkiin hyvin pintapuolisesti, oikeastaan ainut mikä erityisesti jäi mieleen oli melko kaunis ja siisti ranta. Ranta kuuleman mukaan tyhjättiin joka keskiviikko aurinkotuoleista, että saatiin kunnolla siivottua. Päivä jona me rannalla olimme sattuikin olemaan juuri tuo kyseinen päivä, joten näemme ainostaan tyhjän ja siistin rannan.
Samalla reissulla tutustuimme myös kalasatamaan, jossa näimme Thaimaata aidoimmillaan. Vanhoja monivärisiä kalastusveneitä, paikallisia ihmisiä ja heidän hökkelikylä kotejaan.. Sattumoisin näimme myös noin puolitoista metrisen varaanin, joka lähti sillan alta liikenteeseen. Ensin luulin sitä krokotiiliksi, helpotukseksi se ei sitä kuitenkaan ollut. Vaikka eivät varaanitkaan ihan vaarattomia ole, koska ne saattavat purra tielle osunutta kulkijaa.

Illalla kävimme isäntämme ja hänen thaimaalaisen vaimonsa kanssa paikallisilla yömarkkinoilla, jossa oli tavaraa ihan joka lähtöön, hinnatkin olivat todella edullisia. Mitään mainittavaa ei kuitenkaan matkaamme vielä lähtenyt, sillä säästelelimme vielä matkalaukkujemme painoa tulevalle AirAasian lennolle.

Loppujen lopuksi voisin sanoa, että lyhyt vierailumme Cha-Amiin oli juuri sitä mitä alkulomalta kaipasimme. Rentouttavaa ja rauhallista olemista, aurinkoa ja lepoa. Mieleen jäi ajatus, että tänne vielä palaamme uudestaan tutustumaan tarkemmin paikan antiin. Seuraavalla kerralla ehkä kuitenkin valitsemme hotellin rannan läheisyydestä.
Cha-Amista jatkoimme matkaa minibussilla Bangkokiin, joka maksoi 240 bathia henkilöltä.


 

Matkan kohokohtana Bali

Matkan suunnittelu alkoi loppusyksyllä tähyilemällä halpoja lentoja Bangkokiin.
Pitkin syksyä avopuolisoni esitteli bookingin eri vaihtoehtoja (ihan kyllästymiseen saakka) matkakohteistamme.
Päädyimme valitsemaan Cha-Amista kolmeksi yöksi bungalovin ja Sanurista viideksi yöksi keskitasoisen hotellin pelkillä bookingin tiedoilla.

Yleensä kun valitsemme hotellia tärkeimmät kriteerimme ovat ulkouima-allas ja toimiva wifiyhteys. Kaikessa muussa meillä on tinkimisen varaa.

Lähempänä matkaa täytyy tietenkin myös miettiä sitä miten/ millä matkustamme Vaasasta Helsinkiin. Vaihtoehdot ovat oma auto, juna, lentokone ja nyt uutena vaihtoehtona on OnniBussi, joka juuri sopivasti tammikuun alussa aloitti liikennöinnin Vaasasta.

Koska osittain olemme budjettimatkaajia ja viivymme yleensä matkoillamme keskivertoa pidempään, ei pieni lisäistuminen haitanne, kuin korkeintaan hiukan istumalihaksia. Eli arvatenkin valitsimme euron matkan OnniBussilla :)