Prahan nähtävyyksillä

Aamulla tuttu puhelimen herätys herätti ajoissa, koska emme halua tuhlata lyhyttä lomaamme nukkumiseen. Aamupalan jälkeen suuntasimme vanhaan kaupunkiin, joka kuuluu Unescon maailmanperintoluetteloon. Menomatkalla poikkesimme katsastamassa paikallisia vaatekauppoja ja torin. Tori ei ollut suuren suuri, mutta pienet matkamuistot siellä olivat edullisempia kuin kaupoissa. Hedelmätiskit olivat todella houkuttelevia, johtuen ehkä osittain siitä, että paikallisen raskaan ja rasvaisen ruoan sijaan tekee jo kovastl mieli jotain raikasta ja kevyttä.

Kävelymatkamme jatkui vanhankaupungin aukiolle, jossa Prahan arkkitehtuuri kukoistaa kaikessa loistossaan. Uskomattoman kauniita rakennuksia on joka puolella. Ensimmäinen ajatus aukiolle tullessa oli, että saavuimme keskiajalle.

Aukiolla ehkä kuuluisin nähtävyys on astrologinen kello, jonka olin etukäteen lukenut marssittavan tasatunnein apostolinukkeja luukuista ulos, luurangon vetäessä narustaan. Me seisoimme väkijoukon mukana odottaen kellon lyömistä, pettymykseksemme kellon lyödessä, näimme ainoastaan luurangon, apostolit pysyivät luukuissaan.

Jatkoimme kohti Vltavajokea, matkamme varrelta löysin suureksi ilokseni Hard Rock Cafen, jonne tietenkin oli aivan pakko poiketa. Aina kun matka johtaa kaupunkiin,  josta kyseinen paikka löytyy, se kuuluu ehdottomasti pakollisten nähtävyyksien joukkoon. Matkalla poikkesimme yhteen, jos toiseenkin pieneen ihastuttavaan putiikkiin, välillä elävien nukkejen meitä säikytellessä. 

Viimein pääsimme joenrantaan, jossa sijaitsee kaupungin ehkä kuuluisin nähtävyys -Kaarlensilta. Sillan molemmissa päissä on tornit, joihin voi  kiivetä rappusia pitkin katselemaan näköalaa. Torniin oli pääsymaksu n. 4€, joka ehdottomasti kannatti maksaa ja kavuta kohti upeita maisemia. Rappusia ei ollut kovin paljoa, joten sinne varmasti jaksaa kiivetä vaikka hiukan huonommallakin kunnolla.

Silta on yli 500 metriä pitkä ja rakennettu 16 kaaresta.  Lisäksi sillalla on erilaisia upeita pyhimyspatsaita kaikkiaan 60. Kävelimme sillan yli toiseen päähän, jonka läheisyydestä löysimme upean pienen, kodikkaan ravintolan, jonne jäimme ruokailemaan. Sillan kupeessa oli ihana pienenpieni enkelimyymälä, jonne äitini halusi välttämättä poiketa. Liike oli niin pieni, ettei sinne päässyt kerralla, kuin kolme ihmistä. Mukaan lähti mukava enkeli kokoelmiin, mutta luulen että putiikista jäänyt muisto oli hänelle vielä paljon  tärkeämpi. Ehkäpä iäkkäällä myyjällä ja äidillä löytyi heti jokin sanaton yhteys, sillä he halasivat toisiaan mennen tullen.

Prahan linnaan ei olisi enää ollut kovin pitkä matka ja arvoimme mitä tehdään, jatketaanko heti sinne matkaa, vai vasta huomenna. Onneksi päädyimne huomiseen, sillä paluumatka hotellille oli melko pitkä väsynein jaloin. Toki väliltä olisi voinut ottaa taksia, riksaa tai vaikka hevosvaljakon, mutta meidän rouva 70-v. totesi jaksavansa kyllä kävellä, jos kerran Tarjakin jaksaa laahustaa 😃. Selittelyltähän tämä saattaa kuulostaa, mutta mummon takia yritin kävellä ihan hissukseen :)

Terkuin Tarja ❤️

Praha - sadan tornin kaupunki

I

Täällä sitä nyt sitten ollaan Tsekkien pääkaupungissa Prahassa. Tällä kertaa matkaseurue koostuu aivan uudenlaisesta kokoonpanosta, naisenergiasta. Olemme viettämässä äitini 70-vuotisjuhlia, naisia on mukana kolmessa polvessa, tyttäriä on mukana kaksi, miniöitä kaksi ja hännänhuippuna yksi aikuinen lapsenlapsi, eli minun tyttäreni.

Tämä kokoonpano on kieltämättä kyllä hiukan haastava, sillä varmasti sattuu ja tapahtuu, jos vanhat merkit paikkansa pitää. Pakko kuitenkin puolustautua, että ne sattumat ei ihan aina johdu kokonaan meistä, mutta jotenkin me vaan vedämme välillä niitä tapahtumia magneetin lailla puoleemme :) Aamulla lentokoneessa sisareni sai lentoemännän kärrystä laatikollisen tavaroista päälleen, joka kyllä ei ollut meidän vika yhtään! Me istuttiin ihan hipi hiljaa paikoillamme, mutta ehkä tuo kertoo jotain siitä magneetista :)

Prahan lentokentältä saimme helposti tilataksin, jolla hurautimme tänne vanhan kaupungin liepeille K+K hotel Fenixiin. Taksimatka kesti reilun puolituntia ja maksoi hieman alle 40€. Tänne olisi päässyt myös julkisilla, mutta päädyimme matkalaukkuinemme helpompaan vaihtoehtoon.

Rahaa vaihdoimme kentällä sen verran, että pääsemme matkamme alkuun, loput päätimme vaihtaa myöhemmin paremmalla hinnalla. Mutta kuinkas meidän kävikään, meitä päästiin huijaamaan heti ensi metreillä. Menimme rahanvaihtopisteeseen, jossa kurssi näytti  ihan kelvolta. Kuvitelkaa nyt mielessänne miltä näyttää, kun kuusi naista siinä keskustelee ja suunnittelee kuinka paljon rahaa vaihdetaan. No aikaahan siihen meni, mutta toki päätöskin saatiin aikaan! Minä tietenkin ensimmäisenä olinkin rahojani sinne antamassa, hämmästys oli melkoinen kun takaisin saamani summa oli  paljon pienempi kuin mitä oli päässä laskettu. Ilmeisesti kurssi oli siinä välissä ehtinyt muuttua, kun me kokoustimme.  Onneksi tilanne tajuttiin jo tässä vaiheessa, eikä muut ehtineet rahojaan vaihtaa. Meillä on kuitenkin niin reilu porukka, että jokainen otti tappiosta osakseen, eikä häviö ollut yhdelle suuri. Kokemuksesta viisastuneina kävimme vaihtamassa muiden rahat ihan oikeassa pankissa.

Ensimmäinen päivä on kulunut jalkaisin kiertelemällä lähimaastoa, ihastellen "sadan tornin kaupunkia", upeita vanhoja veistoksellisia taloja ja pieniä idylisiä sisäpihoja. Kadulle saattaa moni portikongi näyttää hyvinkin yksityiseltä, mutta kun antaa uteliaisuuden voittaa voi sisään astuessaan löytää vaikka kuinka ihastuttavia julkisia tiloja. 

Mietin kävellessäni, mitä mahtaa tarkoittaa " kultainen kaupunki"? Mutta ehkä se hiukan avautui, kun astuimme sisään pieneen kodikkaaseen, keltaiseen kahvilaan. Toki odotan vielä jotain lisähuomiota!

Illalla pakollisten päivänokosten jälkeen, lähdimme  vielä kaupungille syömään illallista. Iltaretkellä pääsimme vasta oikeaan tunnelmaan, siihen joka oli hiukan vielä oli päivällä kadoksissa. Löysimme Mirvan paikallisten ystävien avustuksella mukavan paikan muutaman korttelin päästä http://www.hlavkuvdvur.cz. Ruoka oli hyvää ja sitä oli todellakin riittävästi, jopa kiukkuinen tarjoilija heltyi meille asiasta vitsailemaan. Hintakaan ei ollut paha, sillä 

porukkamme lasku oli juomineen 45€.

Nyt Nukkumasa kutsuu jo niin kovasti, että täytyy lopettaa kirjoittaminen tältä erää. Huomiseen Tarja ❤️

AvRiO -näkemiin Kreikka

Kaikki mukava loppuu aikanaan, niin myös tämä meidän parin viikon etappi täällä Lefkasin saarella alkaa olla iltapuolessa. Hiukan haikein mielin makoilen täällä altaan reunalla varjon alla ja kirjoittelen teille kuulumisia.

Viimeiset päivät olemme oikeasti "lomailleet" lepäilemällä varjon alla hyvien kirjojen ja toistemme seurassa. Mahdoton juokseminen paikasta A paikkaan B on nyt ollut muutaman päivän siis tauolla :) Johtuen kyllä osittain siitä, että ehdittiin kiertää kaikki nähtävyydet mitä keksimme, reilussa viikossa. 

Alunperin suunnitelmiimme kuului lähteä muutamaksi päiväksi Ateenaan, mutta  Kreikan tilanteen vuoksi luovuimme ideasta, vaikkakin eilen vielä suunnitelma oli fiftysixty, Matti Nykästä lainatakseni. Täältä olisi päässyt mukavasti bussilla, ainoastaan Lefkasissa olisi tarvinnut vaihtaa autoa. 

Joka tapauksessa tämä saari oli ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka. Kaunis luonto, mahtavat rannat ja rento tunnelma. Paikalliset ihmiset täällä ei välttämättä ole kaikkein ystävällisempiä, mutta kyllä tuo meidän lähikauppiaskin jo melkein kahden viikon päivittäisen asioinnin jälkeen on alkanut tervehtimään meitä -antoi mulle jopa tikkarin :D

Matkamme unohtumattomimmat kokemukset ovat Porto Katsikin upea ranta, joka on yksi hienoimmista rannoista, missä olen koskaan käynyt. Mountain biking 35 C: n helteessä oli rankka, hikinen ja mahtava kokemus. Rahin vesiputoukset, jonne oli pakko palata vielä toisenkin kerran, todetaksemme että se uskomaton rauha oli todellakin läsnä!

...niin ja olihan tämä saari mahtava kiertää jarruttomalla skootterilla, kun mulla oli niin hyvä kuski <3

Nidrin kylää voin suositella kaikille, jotka haluavat lomaltaan aurinkoa, upeita maisemia ja rauhallista elämänmenoa. Mikään bilepaikka/ ostosparatiisi tämä ei kuitenkaan ole, sillä kylässä on vain kaksi ns pääkatua, rantakatu ja kylänraitti. Hintataso täällä on lähes Suomen tasolla, ehkä hieman halvempi toistaiseksi. Nähtäväksi sitten jää...mitä lähitulevaisuus Kreikalle tuo tullessaan.

Viimeisen iltamme vietämme kynttilänvalossa rannalla ruokaillen ja ehkä vielä viimeisiä tuliaisia etsien. Huomenna pakkaamme laukkumme, lennämme yölennolle Helsinkiin ja sanomme - AVRIO KREIKKA <3

Kotona alkaa heti uusien seikkailujen suunnitteleminen -vaikka toki ettei totuus tulisi liian nopeaa, itse lähden muutaman viikon kuluttua pikku retkelle Prahaan... Mutta se onkin sitten ihan oma lukunsa se :)

Aurinkoisin terveisin Tarja ❤️

Mopoilua Lefkasin ympäri

Aamulla aamupala oli katettuna, kun vasta olin valmis vähän raottamaan silmäkulmaani. Esan sormet piirtelivät kuvaa Lefkasin kartan ympäri, ei auttanut kuin vääntäytyä ylös ja aloittaa päivän suunnitelmat.

Kun ohjelma oli selvä, pakkasimme repun ja hyppäsimme mopon kyytiin ja niin alkoi matka ympäri Lefkasin.

Kovin oli tie taas mutkainen ja kapea, mutta mikäs sen ihanampaa, kuin istua kyydissä ja ihailla kauniita maisemia.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli pieni, vielä uninen Vasilikin kylä. Kyläläisiä oli jo liikenteessä, turistit luultavasti olivat vielä unten mailla. Kävelimme vain ranta-alueen läpi ja jatkoimme matkaa kohti vuoristoa.

Näkymät vuorilta alas merelle olivatkin niin kauniita, että oloni kyydissä alkoi pikkuhiljaa rentoutua ja kaikki huolet haihtuivat taivaan tuuliin. Matkan tekoa hidasti välillä huonot opasteet, mutta kyläläiset olivat innokkaita neuvomaan meitä eteenpäin. Olen muuten tehnyt huomion, että vuoristokylissä paikalliset ihmiset ovat paljon ystävällisempiä, kuin turistipaikoissa.

Olimme jo melko korkealla vuoristossa, kun kuski havahdutti minut haaveistani ilmoittamalla, että moposta katosi takajarrut. Saarikierroksemme oli puolessa välissä ja kutakuinkin korkeimmalla paikalla! Yhtäpaljon alamäkeä, valitsimmepa sitten suunnan eteenpäin tai taaksepäin. Jatkoimme suunniteltua reittiä, hieman vain jännityskertomet isommalle säädettynä. Matkanteko sujui kuitenkin ihan hyvin varovasti etujarrua käyttäen, jossain vaiheessa myös takajarru alkoi toimia, kun sitä riittävästi vain jaksoi pumpata.

Löysimme upean lounaspaikan matkan varrelta Kalamitsista. Näköalat olivat päätähuimaavaan kauniit alas turkoosille merelle. Siellä olisi kyllä istunut maisemia ihaillen tunnin jos toisenkin! 

Jatkoimme matkaa Lefkasin pääkaupungin kautta Kotikyläämme Nidriin. Selkä ja peppu puutuneina, mutta onnellisina ja helpottuneina! Saari tuli kierrettyä, mopon mittariin kertyi kilometrejä reilu sata ja monta uutta kokemusta repussa!

Saarikierroksella

Tänään kello herätti seitsemältä, ihan juuri silloin kun vasta olin löytänyt kaikkein parhaimman asennon. Eihän siinä muu auttanut kuin nousta, jos merille mukaan aikoi!

Satamassa hyppäsimme Makedonian palace laivaan, löysimme oman paikkamme aurinkokannelta. Tosin itsellemme ja aurinkopelollemme uskollisesti etsimme varjopaikan. Aamusta tosin oli melko viileää merellä, joten melkein jo mietitytti tarkeneeko siellä edes! :)

Ensimmäinen pysähdys oli Porto Katsiki rannalla, ihana valkoinen ranta ja turkoosi meri vuorten katveessa. Hiekkarannaksi en sitä kuitenkaan kutsuisi, koska ranta oli pieniä valkoisia kiviä...juuri niitä, mitä Suomessa myydään somisteiksi. Merivesi oli sopivan lämmintä uimiseen ja niin ihanan suolaista, että kannatti mukavasti. 

Seuraavaksi matkamme jatkui Kefalonian saarelle. Kreikassa näitä upeita saaria riittää, eikä tämäkään saari tuottanut pettymystä! Jo laivan lipuessa satamaan, tiesin että saavumme hurmaavan pieneen kylään. 

Aikataulumme vaan oli tähän saareen ihan liian tiukka, joten näimme saarta vain  pienen pintaraapaisun. Sen verran teimme havaintoja, että huomasimme saaren hintatason olevan kalliimpi kuin Nidrissä. Lisäksi keksimme uuden aktiviteetin mikäli kahden viikon lomamme aikatauluun saamme mahtumaan uuden käynnin Kefeloonian. 

Eli saarella on vaellusreittejä, kolmen eri pituisia, niitä olisi todella mielenkiintoista kiertää. Muutenkin kaunis saari jäi kyllä mieltä kaihertamaan.

Otimme jo selvää, että sinne menee useita lautoja Nidristä päivittäin. Yhden suunnan hintakaan ei kukkaroa paljon kevennä, eli noin 2 euroa.

Matkamme jatkui Ithakan rannalle, kaunis ranta...mutta meitä ei oikein jaksanut enää kiinnostaa. Jäimme siis laivaan varjoon katselemaan, kun muut hyppivät pellehyppyjä mereen :)

Onneksi matkamme jatkui ja pääsimme suuntaamaan Caven luolalle. Tarinan mukaan Kreikkalainen sukellusveneen kapteeni piti luolassa piilossa sukellusvenettään Saksalaisilta, toisen maailman sodan aikaan.

Jälleen kerran kuului suustani Ooooh, valitettavasti valokuva ei tälläkään kerralla kerro kokemaani! Pääsimme isolla laivallamme kurkistamaan vain luolan suulta, mutta kuinka jännittävää sinne olisikaan päästä syvemmälle!

Seuraavaksi suuntasimme Skorpion saarelle. Saaren osti aikoinaan maailman rikkain mies Onassis, joka perusti sinne oman valtakuntansa. Saarella on palatseja ja mm. Oma kirkko, jossa herra Onassis vihittiin avioliittoon 60-luvun lopussa Jacgueline Kennedyn kanssa. Koko Onassiksen perhe on haudattu saarelle, nykyisin saaren omistaa Venäläinen miljonääri, joka huhun mukaan osti saaren omalle tyttärelleen.

Elämää saarella näytti edelleen olevan, sillä saaren edustalla oli ankkuroituna hulppea jahti. Muuten turisteilta saarelle on pääsy kielletty, ainoastaan saimme ankkuroitua takaportille, josta keräsin mukaani palasen Onassiksen saarta kivien muodossa.

Pitkä päivä siis takana, mutta jatkamme sitä majapaikassamme vaalivalvojaisissa. Tällä hetkellä näyttää, että vastaus EI tulee voittamaan...mitä ikinä se sitten tuleekaan tarkoittamaan.

Lefkada & mountain bike

Aamulla päätimme, että tänään ei jaksa makoilla altaalla, niinpä lähdimme tutustumaan Lefkadan kaupunkiin.

Bussimatka maksoi suuntaansa 1, 80€, joten se ei ollut hinnalla pilattu. Matka kesti vajaan tunnin, mutta matkan tekoa hidasti mutkainen tie.

Kaupungissa kiertelimme katselemassa, jos jotain mukavaa kotiin viemistä löytyisi. Rahat kuitenkin säästyi, ensinnäkin mitään kivaa ei löytynyt ja toiseksi kaikki oli ihan Suomen hinnoissa, ellei kalliimpaakin. Tai no Esa olisi löytänyt yhden 14€ T-paidan, tarjosi siitä kympin, myyjä suuttui niin että hyvä kun nahoissaan pysyi.

Muutenkin Lefkadassa tunnelma oli paljon kireämpi, Ihmisistä ihan huokui kireys ja jonkin sortin ärtyneisyys. Siellä myös näkyi jonoja pankkiautomaateilla, vaikka voihan se toisaalta olla ihan normaaliakin. Täällä Nidrissä Kreikan talouskriisi näkyy vain siten, että ihan joka paikassa seurataan tarkasti uutisia.

Ehkä me palataan kuitenkin vielä jonain toisena päivänä, kun on enemmän aikaa. Tälle päivälle oli muutakin suunnitelmia, eli olimme buukannet kalenteriin maastopyöräilyä vuoristossa. 

Päivä jolloin tämän aktiviteetin valitsimme oli melko pilvinen, eikä lämmintäkään ollut, kuin ehkä joku 25 astetta. Voin kertoa, että hitusen otti hietaan lähteä ylittämään omia rajojaan, kun mittari näytti 35 taivaalla ei pilven hattaraa! Vielä viime hetkellä toivoin, että tulisi joku pakottava este, jonka avulla saisin jäädä matkasta pois!

Esteitä vain ei tullut, niinpä saimme kypärät, käsineet ja maastopyörät allemme. Oppaaksemme lähti Brittiläinen Simon ja mukana oli hänen vaimonsa 16 vuotias serkku Louis. 

Ensin opettelimme vaihteet,jarrut ja jarrutukset...ja eikun matkaan! Alkumatka sujui ihan mukavasti, kun maasto oli vielä tasaista ja pikitietä. Sitä mukavuutta ei kuitenkaan kovin kauaa valitettavasti kestänyt, pian lähdimme polkemaan kapeita polkuja kohti vuoristoa. Yhdessä mutkassa tuli äkkijarrutus, kun valtava käärme luikerteli polun yli...yllättävän nopeaa! Kohta jo hidastimme ja väistimme kilpikonnaa. 

Matkan teko ylöspäin oli todella raskasta, kolme miestä meni edellä ja näytti siltä ettei heillä ollut mitään ongelmia. Täytyy sanoa, että yritin kyllä ihan tosissaan pysyä perässä, mutta tokikaan minulta ei jäänyt huomaamatta, että tämän tästä he taisivat juurikin minua odotella! Ette muuten arvaa, kuinka onnellinen olin kun kumini puhkesi ja luulin matkani päättyvän siihen. Mitä vielä Simon otti repustaan uuden sisärenkaan, vaihtokin sujui niin nopeaa, että hengitykseni tuskin ehti normalisoitui :)

Alaspäin vuorilta tulo oli helpompaa sykkeen puolesta, mutta sitten olikin kädet koetuksella, kun piti väistellä kiviä ja koloja peppu pystyssä, kädet tukevasti jarruilla!

Loppu hyvin kaikki hyvin! Matkaa vuoristossa kertyi 18 km, aikaa kului reilu kaksi tuntia. Mutta lähtiessä Simon lupasi, että olo lenkin jälkeen olisi kaiken sen vaivan arvoinen. Ja olihan se! 

Nyt parin tunnin jälkeen voin sanoa, että kokemus oli upea enkä pois antaisi, mutta ainakaan tällä reissulla en mene uudestaan...ehkä :)

Niin eikä tietenkään sovi unohtaa oppaita, jotka olivat todella ammattitaitoisia ja ihania ihmisiä!

Rahin vesiputoukset, Nidri

Aamupäivän kuumin osuus meni taas altaalla varjon alla lueskellessa ja välillä jääkylmässä altaassa pulahtaessa.

Asustamme muuten tämän loman ajan Konstantinos hotellissa, joka on viihtyisä ja todella siisti perhehotelli. Allasalueessa olisi ehkä vähän toivomisen varaa, muutenkin kuin pelkän jääkylmän veden suhteen. Varjot on kiinnitetty pulteilla alustaan, joten pyörimme tuoleinemme varjoa ympäri saadaksemme suojan polttavalta auringolta. Parasta paikassa on näin muutaman päivän perusteella iso parveke, jossa on mukava iltaisin oleilla ja seurata ohikulkevia ihmisiä, sekä vastapäisen perheen yhteisöllistä elämää :)

Meille ei kuitenkaan pelkkä allasalue ja parveke riitä, vaan tämän päivän ohjelmassa oli pyöräretki Rahin vesiputouksilta.

Pyöräretkemme kulki taas pitkin kaunista mutkittelevaa kylätietä, tällä kertaa tietä reunusti oliivipuiden lisäksi hedelmälliset sitruunapuut.

Loppumatkan putouksille patikoimme jalkaisin pientä ja kivistä polkua pitkin, odotukset eivät olleet kovin suuret, toivoin vain että putouksissa olisi tämän talsimisen jälkeen edes vähän vettä näin kuivana aikana.

Näky oli kuitenkin todellakin uskomaton,  en oikeastaan osaa sitä sanoin kuvailla, eikä kuvatkaan sitä kunnolla kerro. Olo oli ihan kuin olisi keskellä jotain romanttista elokuvaa, ja se rauha oli ihan uskomaton. Tuntuu ihan käsittämättömältä, että luonto voi olla niin sanoinkuvaamattoman kaunista, eikä kukaan ole sitä pilannut. 

Jos nyt jotain vinkkiä sinne menijöille voisin antaa, niin kunnon kengät olisivat olleet hyvät, läpsyillä oli hiukan haastavaa liukastella kivillä.

Takaisinpäin valuessamme pysähdyimme ihastelemaan kivisellä laitumella laiduntavia vuohia ja lampaita, samalla itseämme ja toisiamme kiittelimme, loistavasti suunnitellusta pyöräretkestä ;)

Ennen hotellille paluuta halusin vielä käydä istuskelemaassa venesatamassa...olin ihan hämmennyksissä, kuinka vuoret voi tänään olla vielä upeampia, kuin aikaisemmin. Otin uudet aurinkolasit silmiltä ja huomasin, että vuoret olivat ihan saman näköisiä kuin aikaisemmin... Uudet aurinkolasit saivat sen aikaan! Huom. ne eivät olleet päässä putouksilla :D

Pyöräillen Nidrissä

Aamupäivän altaalla makoilun jälkeen päätimme ottaa taas fillarit alle ja lähteä tutustumaan lähiympäristöön. Aurinko oli melkein koko allasjakson pilvien takana piilossa, mutta niin se vaan pääsi pyöräretkemme ajaksi taas paistamaan koko taivaan täydeltä.

Otimme kohteeksi vuoristokylän, pyöräillessä mutkittelevaa kaunista oliivipuiden kehystämää tietä, tuntui vielä niinkuin paratiisissa olisi pyöräillyt. Mutta aika pian korkeuserot alkoivat tuntua keuhkoissa ja pohkeissa, oikeastaan vain Härmäläinen sisu sai jatkamaan ylöspäin. Lopulta oli pakko myöntää, ettei enää jaksa ja oli jatkettava pyörän vierellä. 

Päästyämme Tavernalle kiipeäminen palkittiin upealla näkymällä alas laaksoon!

Jätimme pyörät Tavernalle ja jatkoimme kylän läpi matkaa kohti kirkkoa. Käveleminenkin oli raskasta, varsinkin kun saimme vielä paikallisilta asukkailta kuulla kävelleemme koko kirkon ohi. Alaspäin tuleminen oli toki huomattavasti helpompaa, kirkkokin löytyi..ihmetellä saattaa kuinka oli mahdollista, ettemme sitä menomatkalla huomanneet.

Maisemat olivat kyllä uskomattoman kauniit ja kylä oli upea, juuri sellainen kuin Kreikka on kaikissa mainoskuvissa. Harmi vaan, kun väsyneenä ei enää jaksanut kovin paljoa kuvaaminen innostaa.

Alastulo oli kyllä huomattavan paljon helpompaa, ei tarvinnut kuin tosissaan jarruja painaa ja pelätä mutkissa mahdollisesti vastaan tulevaa liikennettä.