Bussimatka maksoi suuntaansa 1, 80€, joten se ei ollut hinnalla pilattu. Matka kesti vajaan tunnin, mutta matkan tekoa hidasti mutkainen tie.
Kaupungissa kiertelimme katselemassa, jos jotain mukavaa kotiin viemistä löytyisi. Rahat kuitenkin säästyi, ensinnäkin mitään kivaa ei löytynyt ja toiseksi kaikki oli ihan Suomen hinnoissa, ellei kalliimpaakin. Tai no Esa olisi löytänyt yhden 14€ T-paidan, tarjosi siitä kympin, myyjä suuttui niin että hyvä kun nahoissaan pysyi.
Muutenkin Lefkadassa tunnelma oli paljon kireämpi, Ihmisistä ihan huokui kireys ja jonkin sortin ärtyneisyys. Siellä myös näkyi jonoja pankkiautomaateilla, vaikka voihan se toisaalta olla ihan normaaliakin. Täällä Nidrissä Kreikan talouskriisi näkyy vain siten, että ihan joka paikassa seurataan tarkasti uutisia.
Ehkä me palataan kuitenkin vielä jonain toisena päivänä, kun on enemmän aikaa. Tälle päivälle oli muutakin suunnitelmia, eli olimme buukannet kalenteriin maastopyöräilyä vuoristossa.
Päivä jolloin tämän aktiviteetin valitsimme oli melko pilvinen, eikä lämmintäkään ollut, kuin ehkä joku 25 astetta. Voin kertoa, että hitusen otti hietaan lähteä ylittämään omia rajojaan, kun mittari näytti 35 taivaalla ei pilven hattaraa! Vielä viime hetkellä toivoin, että tulisi joku pakottava este, jonka avulla saisin jäädä matkasta pois!
Esteitä vain ei tullut, niinpä saimme kypärät, käsineet ja maastopyörät allemme. Oppaaksemme lähti Brittiläinen Simon ja mukana oli hänen vaimonsa 16 vuotias serkku Louis.
Ensin opettelimme vaihteet,jarrut ja jarrutukset...ja eikun matkaan! Alkumatka sujui ihan mukavasti, kun maasto oli vielä tasaista ja pikitietä. Sitä mukavuutta ei kuitenkaan kovin kauaa valitettavasti kestänyt, pian lähdimme polkemaan kapeita polkuja kohti vuoristoa. Yhdessä mutkassa tuli äkkijarrutus, kun valtava käärme luikerteli polun yli...yllättävän nopeaa! Kohta jo hidastimme ja väistimme kilpikonnaa.
Matkan teko ylöspäin oli todella raskasta, kolme miestä meni edellä ja näytti siltä ettei heillä ollut mitään ongelmia. Täytyy sanoa, että yritin kyllä ihan tosissaan pysyä perässä, mutta tokikaan minulta ei jäänyt huomaamatta, että tämän tästä he taisivat juurikin minua odotella! Ette muuten arvaa, kuinka onnellinen olin kun kumini puhkesi ja luulin matkani päättyvän siihen. Mitä vielä Simon otti repustaan uuden sisärenkaan, vaihtokin sujui niin nopeaa, että hengitykseni tuskin ehti normalisoitui :)
Alaspäin vuorilta tulo oli helpompaa sykkeen puolesta, mutta sitten olikin kädet koetuksella, kun piti väistellä kiviä ja koloja peppu pystyssä, kädet tukevasti jarruilla!
Loppu hyvin kaikki hyvin! Matkaa vuoristossa kertyi 18 km, aikaa kului reilu kaksi tuntia. Mutta lähtiessä Simon lupasi, että olo lenkin jälkeen olisi kaiken sen vaivan arvoinen. Ja olihan se!
Nyt parin tunnin jälkeen voin sanoa, että kokemus oli upea enkä pois antaisi, mutta ainakaan tällä reissulla en mene uudestaan...ehkä :)
Niin eikä tietenkään sovi unohtaa oppaita, jotka olivat todella ammattitaitoisia ja ihania ihmisiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti