Joskus vaan käy niin, että kun on oikein nopea liikkeissään, niin saattaa saada muutamaksi päiväksi ylimääräisiä tykytyksiä...niin kävi nytkin! Aloimme miettiä, että olikohan kyseinen lippupalvelu ihan oikea foorumi, mistä kannattaa lippuja tilata. Tutkimme netin suuria salaisuuksia epäselvyyksistä, osa ei ollut saanut lippuja lainkaan, toisten liput eivät olleet portilla käyneet yms. Mutta suureksi helpotukseksi muutaman päivän kuluttua liput "kolahtivat" sähköpostiin ja ihan oikeilta näyttivät!
Ehkä se mikä Prahassa mietityttää on vapaamielisyys, mihin me suomalaiset säädöksien ja asetuksien noudattajat emme ole tottuneet. Onko se ihan ok että kannabistuotteita mainostetaan joka puolella, vaikka se onkin laitonta? On tikkareita, suklaata, alkoholia, lääkkeitä...WHAATT! Voiko se olla ihan oikein? Ollaanko me tulossa vanhoiksi ja ahdasmielisiksi, vai...?
Kerronpa teille yhden mieleen jääneen esimerkin vapaamielisyydestä! Istuskelimme terassilla Kaarlensillan kupeessa, kun kansa vienosti kohahti. Tietenkin meidänkin uteliaisuus heräsi, että missä, mitä tapahtuu? Nuori nainen juoksenteli ilkosillaan ihmisten joukossa, suurin osa turisteista varmaan kuvatessaan tapausta kuvitteli (ainakin aluksi), sen olevan jonkinlainen suunniteltu performanssi tai jotain. Todellisuudessa se oli luultavasti vain surullinen tarina ihmisestä, jolla ei tainnut olla ihan kaikki kotona.
Viimein koitti matkamme suuri hetki ja pääsimme lähtemään keikkapaikalle! Taksi oli hyvissä ajoin varattu, siten varmistettu, että olisimme ajoissa oikeassa paikassa. Ja olimmehan me, vaikka taksi jätti kauas keikka-alueesta, kuski sanoi toki matkaa paikalle olevan muutamia satoja metrejä, joka todellisuudessa osoittautui muutamaksi kilometriksi. Mutta opasteiden puutteesta huolimatta löysimme helposti paikalle, kun tarvitsi seurata vaan ihmisvirtaa, joka kulki kohti keikkapaikkaa. Oikeastaan missään vaiheessa ei tarvinnut paljoa jonottaa, vaikka väkeä oli paljon. Sitä on oikeastaan vaikea sanoa, että onnistuttiinko me huolella suunnitellussa saapumisessa, vai keikan järjestäjät järjestelyissään :)
Itse päätapahtumassa oli todella välitön ja rento, mukava fiilis! Bändi soitti katkeamattomasti yli kolme tuntia tuttuja kappaleita. Jopa me lauloimme mukana ja bailasimme...ja ihan selvinpäin! Keikka oli juuri sellainen, millaiseksi olimme sen mielissämme kuvitelleet parhaimmillaan olevan! Axelin upea tulkinta ja Slashin hienot soolot! Ilta kului kuin hienossa unessa! Tiedätte varmaan mitä tarkoitan, kun näet hyvää unta, sen haluaisi jatkuvan myös hereillä ollessa...mutta parasta on, että se hieno fiilis jää, vaikka uni loppuukin! :)
Ikinä ei ole niin, että kaikki kuitenkaan menisi ihan niinkuin Strömsössä! Miettikää kun se hirvittävä massa lähti vyörymään yhtäaikaa ulos alueelta... siinä massassa ei paljon tällainen 160 senttinen sintti ympärilleen nähnyt, oli vain paljon jalkoja ja selkiä, hyvin lähietäisyydeltä. Mutta jälleen kerran oli vain tuudittauduttava tunteeseen, että virta vie ja pidettävä tiukasti kiinni toisistamme, että porukka pysyy kasassa. Tätä loppua me ei taas ollut oikein suunniteltu, toki olimme miettineet, että metrot ja taksit kulkee, mutta jotenkin todellisuus siitä oli jäänyt hiukan hämärän varjoon, että sieltä pitää kymmenien tuhansien muidenkin rokkareiden päästä pois meidän kanssa samoilla kulkuneivoilla. Oli se uskomaton ja unohtumaton hetki maanalaisella metroasemalla, kun tuhannet ja taas tuhannet ihmiset sinne sulloutuivat! Siellä me olimme, kuin sillit hiostavassa ja hapettomassa suolassa. Aika pian totesimme tilanteen jokseenkin toivottomaksi, joten aloimme kulkea vastavirtaan, kohti hapekasta uloskäyntiä. Ulkona me sitten laitoimme neljä viisasta päätä yhteen ja pohdimme vaihtoehtoja, mutta niitäkin tuntui olevan huononlaisesti. Mietimme hyppämistä ihan mihin tahansa bussiin, että pääsisimme kauemmaksi alueesta ja voisi olla paremmat mahdollisuudet saada taksi. Lopulta päätimme odottaa puoli tuntia ja katsoa miltä metroasemalla silloin näyttäisi...ja ihme ja kumma, metrot olivat vetäneet niin hyvin väkeä, että saimme kävellä melkein suoraan metroon, joka kylläkin edelleen ahdettiin ihan täpötäyteen väkeä...Mutta mikä mahtava fiilis sielläkin jatkui, väki oli ihanan hyväntuulista ja laulu raikasi. Yhtäkkiä metro pysähtyi ja tyhjättiin matkustajista...eikä ollut vielä meidän pysäkki. No palasimme vanhaan suunnitelaan ja otimme taksin hotellille!
Mahtava reissu ja jäi taas paljon kiikkustuoliin muisteltavaa! Aina kun reissuissa tapahtuu jotain ennalta arvaamatonta, minulla on tapana sanoa: "kun vaan taas selvitään, niin näistä ne parhaat muistot jää"!
Esan ja Merjan sanoin KAIKKI JÄRJESTYYYYYYYY!!!!
Seuraavat kirjoitukset tulevatkin sitten toivon mukaan Kroatiasta! Sinne onkin uutisten mukaan luvassa superhellettä..oikein Luciferhelteet, eli ei tämä kesä ole vielä ollankaan ohi...Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä....
<3 Tarja
