Kun ohjelma oli selvä, pakkasimme repun ja hyppäsimme mopon kyytiin ja niin alkoi matka ympäri Lefkasin.
Kovin oli tie taas mutkainen ja kapea, mutta mikäs sen ihanampaa, kuin istua kyydissä ja ihailla kauniita maisemia.
Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli pieni, vielä uninen Vasilikin kylä. Kyläläisiä oli jo liikenteessä, turistit luultavasti olivat vielä unten mailla. Kävelimme vain ranta-alueen läpi ja jatkoimme matkaa kohti vuoristoa.
Näkymät vuorilta alas merelle olivatkin niin kauniita, että oloni kyydissä alkoi pikkuhiljaa rentoutua ja kaikki huolet haihtuivat taivaan tuuliin. Matkan tekoa hidasti välillä huonot opasteet, mutta kyläläiset olivat innokkaita neuvomaan meitä eteenpäin. Olen muuten tehnyt huomion, että vuoristokylissä paikalliset ihmiset ovat paljon ystävällisempiä, kuin turistipaikoissa.
Olimme jo melko korkealla vuoristossa, kun kuski havahdutti minut haaveistani ilmoittamalla, että moposta katosi takajarrut. Saarikierroksemme oli puolessa välissä ja kutakuinkin korkeimmalla paikalla! Yhtäpaljon alamäkeä, valitsimmepa sitten suunnan eteenpäin tai taaksepäin. Jatkoimme suunniteltua reittiä, hieman vain jännityskertomet isommalle säädettynä. Matkanteko sujui kuitenkin ihan hyvin varovasti etujarrua käyttäen, jossain vaiheessa myös takajarru alkoi toimia, kun sitä riittävästi vain jaksoi pumpata.
Löysimme upean lounaspaikan matkan varrelta Kalamitsista. Näköalat olivat päätähuimaavaan kauniit alas turkoosille merelle. Siellä olisi kyllä istunut maisemia ihaillen tunnin jos toisenkin!
Jatkoimme matkaa Lefkasin pääkaupungin kautta Kotikyläämme Nidriin. Selkä ja peppu puutuneina, mutta onnellisina ja helpottuneina! Saari tuli kierrettyä, mopon mittariin kertyi kilometrejä reilu sata ja monta uutta kokemusta repussa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti