...se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa. Tuo lastenlaulu on pyörinyt mielessä, kun olemme pyöräilleet ympäriinsä, mihin nyt vain on pyörällä päässyt.
Täällä vaan on niin ihanan rentoa, kotona ei osattaisi edes pyöräillä niin nautiskellen kuin täällä! Suomessa mennään aina satalasissa, joten tänne on hyvä tulla oppimaan rennompi meininki!
Päivä on ollut puolipilvinen, lämpöasteita ehkä muutama vähemmän kuin eilen. Minulla on ollut pitkäthousut jalassa ja t-paita päällä, vaikka oikeasti bikinitkin on täällä liikaa. Mutta ymmärrätte tähän varmaan syyn, jos luitte eilisen postauksen! Niinpä, tänään olen tuhonnut varmaan desikaupaulla aurinkoöljyä jokaiseen kohtaa, missä vain ihoa pilkahtaa!
Pyöräillessä tulee niin ihania ideoita vietäväksi kotisuomeen, kun vain olisi joku, jossa niitä voi toteuttaa! Minäkin tällainen mustavalkoinen ihminen olen innostunut väreistä, aivan niinkuin en olisi niitä edes koskaan aikaisemmin nähnyt! No toki, en minä niitä vieläkään päälleni pukisi, mutta Esa ehkä on astetta pidemmällä tässä projektissa, koska osti itselleen oranssit ja keltaiset shortsit! Nähtäväksi nyt sitten jää, pääseekö ne kertaakaan suomessa jalkaan.
Yksi mielestäni ihana juttu täällä on käsinmaalatut puiset aforismitaulut, niitä bongailen jokapuolelta, kuvaan jos vaan sattuu kamera olemaan mukana :)
Tällä matkalla on tuntunut siltä, ettei ole ollut päivääkään ilman jotain kommelluksia. Tänäänkin meinasi jo verenpaineet kohota, kun pysähdyimme juomatauolle tuolla jossain. Lähdimme pienelle kävelykierrokselle, kun tarkoitus oli jatkaa matkaa, ei lukko enää avautunutkaan. Kyykimme ja häärimme ties kuinka kaun pyörien ympärillä, yritimme vuorotellen hien virratessa otsilla syöttää avainkoodia lukkoon...MUTTA EI -se EI vaan suostunut aukeamaan!
Kunnes kaksi paikallista miestä tuli kysymään, oliko meillä joku ongelma? Ensin oltiin vähän silleen, että no eipä tässä mitään. Miehet jäivät kuitenkin sisukkaasti viereemme tuijottamaan, niin lopulta annoimme heille mahdollisuuden yrittää. Aika kauan hekin tuskailivat, mutta niin vain lukko avautui! Voi sitä kiitosten määrää! Jäi sellainen mieli, että auttajat olivat yhtä iloisia saadessaan auttaa, kuin me olimme saadessamme apua! Tämä on juuri se mitä Balilla rakastan, mutta jostain syystä tähän kulttuuriin on suomalaisena edelleenkin vähän vaikea luottaa. Ehkä kuitenkin on hyväkin, kun on näin kaukana kotoa, ettei ihan sinisilmäisenä kulje. Vaikka pakko myöntää, että minun olisi ehkä helpompi mennä siihen mukaan, mutta onneksi minulla on mukana tuo järjen ääni -rakas aviomieheni!
Päivää on jäljellä, joten kaikki komellukset on vielä tällekkin päivälle mahdollista...kaikkea voi sattua, kun on saanut tällaisen "Hessu Hopon" vaimokseen ;)
Terkuin Tarja ❤️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti