Eilinen päivä oli sadepäivä -ihan koko päivä! Ihanan rentouttava ja voimaannuttava, lepäillen ja lukien hyvää kirjaa sängyssä ja välillä terassin sohvalla, samalla kuunnellen sateen rummutusta kattoon. Ainut asia, minkä vuoksi poistuimme Villastamme oli syöminen ja rentouttavassa jalkahoidossa käynti. Niistä oli meidän päivämme tehty, siis täydellinen sadepäivä!
Tänään olikin sitten jo suorastaan pakottava tarve päästä lähtemään johonkin suuntaan, niinpä päätimme lähteä tutustamaan Seminyakiin. Otimme lähettyvillä olevan taksin ja sovimme retkemme hinnaksi 400 000 rupiaa. Siihen hintaan saimme menopaluun ja kuski odotti sovitussa paikassa, sovittuun aikaan.
Vilinää ja vilskettä riitti, mopoja, autoja ja saapasjalkoja...nimesimmekin paikan Ho Chi Minhin pikkuveljeksi, sillä viimeksi siellä olemme nähneet sellaisen liikennehärdellin. Mietin mielessäni, että vaikka mielestäni olenkin melko lehmänhermoinen, niin siellä en kestäisi ajaa autoa varmasti varttiakaan, ennenkuin jatkaisin matkaa jalan! No okei, pakko myöntää - eivät taitaisi kyllä ajotaidotkaan riittää :)
Mutta shoppailemaan kannattaa Semiyakiin lähteä, sillä siellä on tarjontaa aivan toisella tavalla, kuin täällä Sanurissa. Kauppoja on ihan laidasta laitaan ja kojua löytyy toinen toisensa perässä. Näin pienellä kokemuksella uskaltaisin sanoa, että ehkä voisin suositella sitä nuoremmille ja "vilsekettä" lomaansa hakeville lukijoilleni.
Rantaan kävimme tutustumassa tottakai! Meidän mielestämme ranta oli huomattavasti huonompi, kuin täällä Sanurissa. Sieltä puuttuu oikeastaan kokonaan se kauneus ja viihtyvyys, mutta voisin kuvitella, että se on surfaajien unelmapaikka. Suuret aallot löivät rantaviivaan, punaisten lippujen liehuessa!
Tässä kun kirjoittelen hotellin lobbyssä, tuli viereeni hotellin nuori tyttö kysymään haluaisinko, että hän toisi appelsiinimehua juotavaksi. Tunsin taas niin lämpimän ailahduksen sisälläni, haluaisin niin tottua tähän ystävällisyyteen!
Illalla paras mahdollinen paikka illallistaa on ehdottomasti ranta. Sinne mekin lähdimme ihastelemaan auringonlaskua ja nauttimaan vaimeasta musiikista.
Tänään olikin sitten jo suorastaan pakottava tarve päästä lähtemään johonkin suuntaan, niinpä päätimme lähteä tutustamaan Seminyakiin. Otimme lähettyvillä olevan taksin ja sovimme retkemme hinnaksi 400 000 rupiaa. Siihen hintaan saimme menopaluun ja kuski odotti sovitussa paikassa, sovittuun aikaan.
Vilinää ja vilskettä riitti, mopoja, autoja ja saapasjalkoja...nimesimmekin paikan Ho Chi Minhin pikkuveljeksi, sillä viimeksi siellä olemme nähneet sellaisen liikennehärdellin. Mietin mielessäni, että vaikka mielestäni olenkin melko lehmänhermoinen, niin siellä en kestäisi ajaa autoa varmasti varttiakaan, ennenkuin jatkaisin matkaa jalan! No okei, pakko myöntää - eivät taitaisi kyllä ajotaidotkaan riittää :)
Mutta shoppailemaan kannattaa Semiyakiin lähteä, sillä siellä on tarjontaa aivan toisella tavalla, kuin täällä Sanurissa. Kauppoja on ihan laidasta laitaan ja kojua löytyy toinen toisensa perässä. Näin pienellä kokemuksella uskaltaisin sanoa, että ehkä voisin suositella sitä nuoremmille ja "vilsekettä" lomaansa hakeville lukijoilleni.
Rantaan kävimme tutustumassa tottakai! Meidän mielestämme ranta oli huomattavasti huonompi, kuin täällä Sanurissa. Sieltä puuttuu oikeastaan kokonaan se kauneus ja viihtyvyys, mutta voisin kuvitella, että se on surfaajien unelmapaikka. Suuret aallot löivät rantaviivaan, punaisten lippujen liehuessa!
Tässä kun kirjoittelen hotellin lobbyssä, tuli viereeni hotellin nuori tyttö kysymään haluaisinko, että hän toisi appelsiinimehua juotavaksi. Tunsin taas niin lämpimän ailahduksen sisälläni, haluaisin niin tottua tähän ystävällisyyteen!
Illalla paras mahdollinen paikka illallistaa on ehdottomasti ranta. Sinne mekin lähdimme ihastelemaan auringonlaskua ja nauttimaan vaimeasta musiikista.
Lopuksi suuntasimme askeleemme vielä paikallisen väestön iltatouhuihin. Aikuiset ja lapset yhdessä häärivät, siivoilevat ja syttelevät nuotioitaan iltapalan tekoa varten. Yhteisöllisyys on ihan käsinkosketeltavaa! Siinä puun alla istuskellessamme tajusimme, että vaikka täällä on paljon köyhyyttä, emme ole nähnyt ainuttakaan kerjäläistä!
Näihin mietteisiin
Tarja ❤️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti