Matkamme jatkui Hua Hinistä junalla kohti Shurat Thania, jonka kautta kautta pääsisimme seuraavaan kohteeseen, eli Khanomiin.
...ai mikä Khanom, no se paikka jonka bongasin netistä! Siellä voi rannalla katsella aamun sarasteessa vaaleanpunaisia delfiinejä! Naisen tietenkin täytyy saada, mitä nainen haluaa :) :)
Niinhän minä sain, mutta sen mutkan olisi voinut vaikka jättää väliin...toisaalta nyt jälkeenpäin on kiva, kun on mitä muistella. Jo menomatka junalla alkoi vastoinkäymisillä, juna jäi välille keskelle ei mitään! Kukaan ei tuntunut tietävän mitä tapahtuu ja vielä pahempaa, kukaan ei ymmärtänyt meitä, eikä me ymmärretty ketään. Lopulta löytyi yksi tyttö, joka osasi kertoa, että bussi on tulossa ja jatkamme sillä Shurat Thaniin.
Oli jo keskiyö ja pimeää kuin säkissä, bussin viimein pysähtyessä päätepysäkille. Olimme väsyneitä päivän seikkailusta ja arviontikyky ei ehkä ollut enää ihan parhaimmillaan. Bussin ympärillä pyöri jos jonkinmoista huutelijaa ja kaupustelijaa, yhtäkkiä vaan tajusimme istuvamme kovilla penkeillä kuorma-auton lavalla. Aloimme keskustella ja tajusimme, että meitä oli kyydissä ainoastaan eurooppalisia, muutama ranskalinen, ruotsalainen ja hollantilainen ja me kaksi suomen kansan edustajaa. Autoa ajoi tiukkailmeinen huivipäinen mies, voitte varmaan kuvitella millaista keskustelua kuorma-auton lavalla käytiin, kun matka yön pimeydessä vaan jatkui ja jatkui, eikä kukaan tiennyt mihin olimme matkalla.
Lopulta auto pysähtyi ankean näköisen rakennuksen eteen ja meidät ohjattiin sisään...siis ihan tavalliseen motelliin Surat Thanissa. Helpotuksen huokauksia kuului joka suusta ja niin jokainen katosi huoneensa.
Aamulla meidät kuljetettiin bussiasemalle, josta pääsisimme jatkamaan kohti Khanomia. Bussia odotellessamme teimme toisillemme lupauksen, että tästä eteenpäin päin pidämme aina huolen siitä, että olemme oman matkamme herroja ja tiedämme mihin meitä viedään ja kenenkä toimesta!
Voisinkin jo tässä vaiheessa kirjoitusta todeta, että mikäli todella haluat rentouttavaa lomaa, niin Khanom on juuri oikea paikka, mutta jos kaipaat "actionia" kannattaa matkaa jatkaa eteenpäin.
Khanom on siis rauhallinen maalaispitäjä, jossa turisteja on vain kourallinen. Meidän tekemiset koostui mopoilusta ja delfiinien metsästyksestä, kun nainen oli niin päättänyt että nähtävä on!
Kierreltyämme mopoilla muutaman päivän löysimme lopulta paikkaan, josta olisi voinut päästä "pitkähäntä" veneillä delfiinejä bongaamaan, mutta yhteisen kielen puuttuessa emme saaneet haluamaamme. Kaikkea muuta meille kyllä tarjottiin, mutta lopulta väsyimme yrittämiseen ja jatkoimme matkaa. Koko kylässä englanninkielisiä oli todella vähän, tai ainakaan me emme niihin sattuneet törmäämään. Mutta ylläri ylläri, kylältä löytyi pieni ruokapaikka, jonka pitäjänä oli suomalasinen tuore äiti. Sieltä saimme hyvän ruoan lisäksi erinomaisia vinkkejä!
Iltaisin mopoilimme paikallisen nuorison kanssa paikallista musiikkia kuuntelemaan ja yhtenä iltana olimme jopa pienessä bongalovessa kuulemassa paikallista karaokelaulantaa. Toki täytyy myöntää, että Khanomissa pääsi näkemään todellista Thaimaalaista kulttuuria ja elämää.
Muuten päivät kuluivat mopoilla maaseutuun tutustuen. Yksi asia mikä ehkä hiukan järkytti oli valtavat käärmeet, jotka luikertelivat pienten teiden yli. Välillä yliajokin oli niin lähellä, että jäi ihan hirvittämään, jos käärme jäi renkaaseen pyörimään.
Liikunta ja lenkkeily jäi Khanomissa vähän vähiin, vaikka yritystä kyllä oli! Yhtenä päivänä päätimme lähteä juoksulenkille auringonlaskun aikaan, kun valoa oli vielä jäljellä, mutta lämpötila oli jo hiukan laskenut. Olimme päässeet parin kilometrin päähän, kun meitä lähti seuraamaan koiralauma. Teimme kaikkemme harhauttaaksemme ne, koitimme kävellä, juosta kovempaa ja ties mitä, mutta aina vaan ne ulvoen seurasivat meitä. Paikallisia lenkkeilijöitäkin oli liikkeellä, mutta koirat seurasivat vaan meitä! luulimme jo, että saimme karkoitettua ne, kun kiersimme rannan kautta, mutta mitä vielä -siellähän ne puskissa jo meitä väijyivät! Lopulta kuitenkin pääsimme ehjinä hotellille, ainoastaan psyyke pienen kolauksen saaneena.
Hotellin mainoksissa oli myös nykyaikainen kuntosali, johon päätimme tutustua, kun lenkkeily ei enää tietystä syystä kiinnostanut. Valitettavasti meidän mielikuva nykyaikaisesta kuntosalista oli hiukan erilainen, kuin näiden paikallisten ihmisten, mutta oli meillä hauskaa kuitenkin :)
Loppu hyvin kaikki hyvin, Khanom nähty ja koettu, vaaleanpunaiset delfiinit näkemättä. Matkamme jatkui Krabin kautta Ao Nangiin....siitä sitten, kun taas inspiraatio muistelemiseen löytyy :)
...ai mikä Khanom, no se paikka jonka bongasin netistä! Siellä voi rannalla katsella aamun sarasteessa vaaleanpunaisia delfiinejä! Naisen tietenkin täytyy saada, mitä nainen haluaa :) :)
Niinhän minä sain, mutta sen mutkan olisi voinut vaikka jättää väliin...toisaalta nyt jälkeenpäin on kiva, kun on mitä muistella. Jo menomatka junalla alkoi vastoinkäymisillä, juna jäi välille keskelle ei mitään! Kukaan ei tuntunut tietävän mitä tapahtuu ja vielä pahempaa, kukaan ei ymmärtänyt meitä, eikä me ymmärretty ketään. Lopulta löytyi yksi tyttö, joka osasi kertoa, että bussi on tulossa ja jatkamme sillä Shurat Thaniin.
Oli jo keskiyö ja pimeää kuin säkissä, bussin viimein pysähtyessä päätepysäkille. Olimme väsyneitä päivän seikkailusta ja arviontikyky ei ehkä ollut enää ihan parhaimmillaan. Bussin ympärillä pyöri jos jonkinmoista huutelijaa ja kaupustelijaa, yhtäkkiä vaan tajusimme istuvamme kovilla penkeillä kuorma-auton lavalla. Aloimme keskustella ja tajusimme, että meitä oli kyydissä ainoastaan eurooppalisia, muutama ranskalinen, ruotsalainen ja hollantilainen ja me kaksi suomen kansan edustajaa. Autoa ajoi tiukkailmeinen huivipäinen mies, voitte varmaan kuvitella millaista keskustelua kuorma-auton lavalla käytiin, kun matka yön pimeydessä vaan jatkui ja jatkui, eikä kukaan tiennyt mihin olimme matkalla.
Lopulta auto pysähtyi ankean näköisen rakennuksen eteen ja meidät ohjattiin sisään...siis ihan tavalliseen motelliin Surat Thanissa. Helpotuksen huokauksia kuului joka suusta ja niin jokainen katosi huoneensa.
Aamulla meidät kuljetettiin bussiasemalle, josta pääsisimme jatkamaan kohti Khanomia. Bussia odotellessamme teimme toisillemme lupauksen, että tästä eteenpäin päin pidämme aina huolen siitä, että olemme oman matkamme herroja ja tiedämme mihin meitä viedään ja kenenkä toimesta!
 |
| Golden beach-hotellin rantamaisemaa |
Khanom on siis rauhallinen maalaispitäjä, jossa turisteja on vain kourallinen. Meidän tekemiset koostui mopoilusta ja delfiinien metsästyksestä, kun nainen oli niin päättänyt että nähtävä on!
Kierreltyämme mopoilla muutaman päivän löysimme lopulta paikkaan, josta olisi voinut päästä "pitkähäntä" veneillä delfiinejä bongaamaan, mutta yhteisen kielen puuttuessa emme saaneet haluamaamme. Kaikkea muuta meille kyllä tarjottiin, mutta lopulta väsyimme yrittämiseen ja jatkoimme matkaa. Koko kylässä englanninkielisiä oli todella vähän, tai ainakaan me emme niihin sattuneet törmäämään. Mutta ylläri ylläri, kylältä löytyi pieni ruokapaikka, jonka pitäjänä oli suomalasinen tuore äiti. Sieltä saimme hyvän ruoan lisäksi erinomaisia vinkkejä!
 |
| Paikallinen keittiömestari, jonka ruokaa pääsimme valitsemaan kuvien perusteella, kun yhteistä kieltä ei ollut. |
Iltaisin mopoilimme paikallisen nuorison kanssa paikallista musiikkia kuuntelemaan ja yhtenä iltana olimme jopa pienessä bongalovessa kuulemassa paikallista karaokelaulantaa. Toki täytyy myöntää, että Khanomissa pääsi näkemään todellista Thaimaalaista kulttuuria ja elämää.
Muuten päivät kuluivat mopoilla maaseutuun tutustuen. Yksi asia mikä ehkä hiukan järkytti oli valtavat käärmeet, jotka luikertelivat pienten teiden yli. Välillä yliajokin oli niin lähellä, että jäi ihan hirvittämään, jos käärme jäi renkaaseen pyörimään.
Liikunta ja lenkkeily jäi Khanomissa vähän vähiin, vaikka yritystä kyllä oli! Yhtenä päivänä päätimme lähteä juoksulenkille auringonlaskun aikaan, kun valoa oli vielä jäljellä, mutta lämpötila oli jo hiukan laskenut. Olimme päässeet parin kilometrin päähän, kun meitä lähti seuraamaan koiralauma. Teimme kaikkemme harhauttaaksemme ne, koitimme kävellä, juosta kovempaa ja ties mitä, mutta aina vaan ne ulvoen seurasivat meitä. Paikallisia lenkkeilijöitäkin oli liikkeellä, mutta koirat seurasivat vaan meitä! luulimme jo, että saimme karkoitettua ne, kun kiersimme rannan kautta, mutta mitä vielä -siellähän ne puskissa jo meitä väijyivät! Lopulta kuitenkin pääsimme ehjinä hotellille, ainoastaan psyyke pienen kolauksen saaneena.
Hotellin mainoksissa oli myös nykyaikainen kuntosali, johon päätimme tutustua, kun lenkkeily ei enää tietystä syystä kiinnostanut. Valitettavasti meidän mielikuva nykyaikaisesta kuntosalista oli hiukan erilainen, kuin näiden paikallisten ihmisten, mutta oli meillä hauskaa kuitenkin :)
Loppu hyvin kaikki hyvin, Khanom nähty ja koettu, vaaleanpunaiset delfiinit näkemättä. Matkamme jatkui Krabin kautta Ao Nangiin....siitä sitten, kun taas inspiraatio muistelemiseen löytyy :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti