Kävelymatkamme jatkui vanhankaupungin aukiolle, jossa Prahan arkkitehtuuri kukoistaa kaikessa loistossaan. Uskomattoman kauniita rakennuksia on joka puolella. Ensimmäinen ajatus aukiolle tullessa oli, että saavuimme keskiajalle.
Aukiolla ehkä kuuluisin nähtävyys on astrologinen kello, jonka olin etukäteen lukenut marssittavan tasatunnein apostolinukkeja luukuista ulos, luurangon vetäessä narustaan. Me seisoimme väkijoukon mukana odottaen kellon lyömistä, pettymykseksemme kellon lyödessä, näimme ainoastaan luurangon, apostolit pysyivät luukuissaan.
Jatkoimme kohti Vltavajokea, matkamme varrelta löysin suureksi ilokseni Hard Rock Cafen, jonne tietenkin oli aivan pakko poiketa. Aina kun matka johtaa kaupunkiin, josta kyseinen paikka löytyy, se kuuluu ehdottomasti pakollisten nähtävyyksien joukkoon. Matkalla poikkesimme yhteen, jos toiseenkin pieneen ihastuttavaan putiikkiin, välillä elävien nukkejen meitä säikytellessä.
Viimein pääsimme joenrantaan, jossa sijaitsee kaupungin ehkä kuuluisin nähtävyys -Kaarlensilta. Sillan molemmissa päissä on tornit, joihin voi kiivetä rappusia pitkin katselemaan näköalaa. Torniin oli pääsymaksu n. 4€, joka ehdottomasti kannatti maksaa ja kavuta kohti upeita maisemia. Rappusia ei ollut kovin paljoa, joten sinne varmasti jaksaa kiivetä vaikka hiukan huonommallakin kunnolla.
Silta on yli 500 metriä pitkä ja rakennettu 16 kaaresta. Lisäksi sillalla on erilaisia upeita pyhimyspatsaita kaikkiaan 60. Kävelimme sillan yli toiseen päähän, jonka läheisyydestä löysimme upean pienen, kodikkaan ravintolan, jonne jäimme ruokailemaan. Sillan kupeessa oli ihana pienenpieni enkelimyymälä, jonne äitini halusi välttämättä poiketa. Liike oli niin pieni, ettei sinne päässyt kerralla, kuin kolme ihmistä. Mukaan lähti mukava enkeli kokoelmiin, mutta luulen että putiikista jäänyt muisto oli hänelle vielä paljon tärkeämpi. Ehkäpä iäkkäällä myyjällä ja äidillä löytyi heti jokin sanaton yhteys, sillä he halasivat toisiaan mennen tullen.
Prahan linnaan ei olisi enää ollut kovin pitkä matka ja arvoimme mitä tehdään, jatketaanko heti sinne matkaa, vai vasta huomenna. Onneksi päädyimne huomiseen, sillä paluumatka hotellille oli melko pitkä väsynein jaloin. Toki väliltä olisi voinut ottaa taksia, riksaa tai vaikka hevosvaljakon, mutta meidän rouva 70-v. totesi jaksavansa kyllä kävellä, jos kerran Tarjakin jaksaa laahustaa 😃. Selittelyltähän tämä saattaa kuulostaa, mutta mummon takia yritin kävellä ihan hissukseen :)
Terkuin Tarja ❤️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti